Dalmatiankoira

Moro kaverit! Mä olen Ada. Ette varmaan usko, mutta mä olen jo 10-vuotias. Tiedetään tiedetään, hyvin säilynyt ja silleen. Mä ja mun lauma syödään kaikki lihaa. Saadaan me joskus murojakin, jos mutsi on unohtanut ottaa lihat sulamaan. Onneksi niin käy harvoin. Sen jälkeen kun mutsi alkoi antaa meille oikeaa ruokaa, on meidän kaikkien vatsat toimineet paremmin. Enää tuo pojankoltiainen ei piereskele eikä kenelläkään tule saavillista sontaa joka ulkoilulla. Hampaatkin tulee hoidettua maukkaita rustoja pureskellessa. Ei tarvita tekareita meillä, eikä austixtixeja – vai mitä ne oli? Suosittelen kaikille lajitovereille, jos ette vielä ole kokeilleet!