Kääpiövillakoira

Amanda on ollut nirso ihan pennusta asti. Emännällä meni hermot ja yöunet kun koiralle ei kelvannut mikään ruoka. Ruoka ei vaan ollut kiinnostavaa, välillä jokin uusi ruoka kiinnosti hetken kunnes sekään ei kiinnostanut enää. Koira oli hyvin laiha ja vatsan kanssa oli usein ongelmia. Koska koira oli pirteä ja reipas niin sairauttakaan ei epäilty, tosin epäilin jo kauan että koiralle tulisi vatsa jostain ruuasta kipeäksi. Viimein eläinlääkäri määräsi koiralle allergiaruokaa, jota syötettiinkin hetken kunnes tuli taas uudenlaisia vatsavaivoja. Menetimme jo toivomme ja viimein päätin kokeille barffausta. Mietin että syteen tai saveen, ei tilanne ainakaan huonommaksi voi mennä. Aloitimme parilla lihalla, parilla lihaisalla luulla, sisäelimillä ja itsetehdyllä kasvissoseella. Pian jo huomattiin, että koirahan syö! Se tuli joka kerta odottelemaan ruokaa ja alkoi jopa vaatiman ruokaa keittiössä kytäten. Sitä Amanda ei ollut ikinä tehnyt! Pikku hiljaa ruokavaihtoehtoja lisättiin ja ainainen stressi koiran syömisestä hävisi kuin itsestään. Koiran vatsa toimii pääsääntöisesti hyvin ja Amanda alkoi viimein saamaan lihaa luidensa päälle ja jos vielä massaa tulee niin pian joudutaan laittamaan nykyään 5-vuotias neiti laihdutuskuurille. 🙂 Meidän perheessä ei kyllä tulla enää ikinä vaihtamaan pois raakaruokinnasta! Ruuan laadusta se näytti olevan kiinni, eikä siitä että ”villakoirat ovat nyt vaan nirsoja”, kuten monet lääkäritkin meille sanoivat..