Suomenlapinkoira

Meidän barffitarina alkaa jo viimevuodesta, kun ruokavalio oli tarkoitus pistää remonttiin allergisen borderterrierimme kanssa. Oman epävarmuuteni takia en sitten kuitenkaan koskaan uskaltanut raakaruokintaa oikein aloittaa, kaikki oikeasta ruokintasuhteesta lisäravinteisiin ja muuhun vaikutti niin vaikealta. Bortsumme kuoltua tämän kesän lopusta ja uuden pennun saavuttua hieman sen jälkeen, aloin miettimään raakaruokintaa uudestaan. Saatuani myös paljon neuvoja ruokinnan aloittamiseen jo kokeneemmilta barffaajilta, otin itseäni niskasta kiinni ja raahasin isäni mukaan koiranruokaostoksille. Etenkin isäni on ollut aiemmin erittäin skeptinen tämän ruokinnan suhteen, sillä kuulostaahaan kuvio alussa hankalalta.

Eläinkaupan myyjä oli kuitenkin todella avulias, ja sai jopa isäni vakuttettua ruokinnan hyödyistä. Sammelilla on myös ollut pienenpieniä paino-ongelmia. Koira ei ole koskaan ollut nirso, mutta hoikistuu silti helposti. Nyt olemme barffanneet pari kuukautta, ja turkki kiiltää sekä energiaa on tuolla kohta kuusi kuukautisella ipanalla hirmuisesti. Painokin on pysynyt helpommin kontrolloitavissa ja ruokamäärää on helppo säädellä kunkin päivän/viikon energiantarpeen mukaan. Barffaus siis vaikutti alussa hieman hankalalta, mutta nopeasti sen oppi. Edes pennun barffaamisessa ei ole ilmennyt mitään ongelmia, vaan koira kasvaa hyvin tasapainoisen näköisesti (mitä nyt lihasta saisi tulla lisää). Tilan puolesta haasteellista se ei ole meille myöskään ollut, sillä käytössä on iso pakastin johon mahtuu helposti muutaman kuukauden satsi ruokaa.

Meillä ei koskaan jätetä yhtäkään suupalaa tätä herkkua kuppiin, vaan kaikki eksoottisempikin menee hyvällä ruokahalulla alas. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, me ainakin pitäydytään tässä! 🙂