Kissa
Kissamme Penni tuli meille ensimmäiseksi kissaksi loppuvuodesta 2012, tätä kirjoittaessa Penni on noin vuoden ja neljä kuukautta. Ensimmäisen lemmikin kanssa on helppo joutua hakoteille, kun tietoa lemmikin hoidosta ja ravitsemuksesta on saatavilla niin monenlaista, niin monesta lähteestä. Itseni kohdalla sattui myös, ainakin alkuun, harmittavaisesti niin, että työskentelen tavaratalon lemmikkiosastolla. Siellä eri ruokavalmistajien esittelijöiden myyntipuheita kuunnellessani aloin itsekin uskoa virheelliseen tietoon siitä, millainen ravinto on soveliasta ehdottomalle lihansyöjälle.
Pennin pentuaika meni erittän hyvin, vaikka suurin osa ravinnosta nautittiinkin kuivana. Lähes joka päivä oli kuitenkin ainakin yksi ateria kosteaa ruokaa, ja aina itse kanaruokaa tehdessäni tarjosin osan raa’asta (maustamattomasta) kanasta kissalle. Joskus kissa sai nauttia muutaman perättäisenä päivänä ihan vain häntä varten hankitusta fileestä. Hampaiden vaihtumisen jälkeen aloin harmittelemaan hampaiston keltaisuutta, ja yritin epätoivoisesti saada kissan hampaita harjatuksi edes jollakin tapaa. Samaan aikaan hampaiden harjauksen aloittelun aikaan alkoi myös kissan paino nousemaan kastraation ja vääränlaisen ruokavalion seurauksena. Penturuokaa kissa ei enää syönyt, vaan kahden suuren valmistajan eläinkaupasta saatavia kuiva- ja märkäruokia steriloidulle kissalle.
Markettimuonaa meillä ei ole koskaan tarjoiltu, tiedä häntä, miten kookkaaksi kissa olisi niitä nauttiessaan kasvanut! Vaikka työpaikkani osaltaan edesauttoi kissapolon lihomista ja omaa väärää käsitystäni kissan terveellisestä ruokinnasta, oli se myös osallisena käänteentekevässä juttutuokiossa. Erään markkinoiden lihapitoisimman ruokamerkin edustajan kanssa käyty keskustelu avasi silmäni toden teolla, ja aloin innoissani opiskelemaan kissan luonnonmukaista ruokintaa.
Internetistä löytyi monta fiksua sivua, ja hankin myös kirjallisuutta luettavakseni. Tämän lisäksi totesin, että tässäkin asiassa pelkkä maalaisjärki olisi tuonut muutoksen asiaan, kissan ravintoahan ovat hiiret, eivät pienellä määrällä lihaa höystetyt maissi- tai viljakeksit! Syötin kuitenkin raksut loppuun, samalla käyden raakaravintoasioita läpi, sillä ilman minkäänlaista tietoa ja ymmärrystä ei kannata tällaiseen ravintoon siirtyä, ellei sitten halua pysyä kokonaan teollisella linjalla ja syöttää valmiiksi tasapainotettuja raakapakasteita.
Penni painoi raakaravintoon siirryttäessä noin 5,8kg, vatsa roikkui jo hieman, kylkiluut tuntuivat kyllä, mutta eivät läheskään selkeästi. Kissan paino lähti laskuun heti, kun aloin tarjota raakaa ravintoa, ja Penni oli silminnähden virkeämpi, tavallaan hän sai takaisin sitä pentumaisuutta, joka hänessä oli ennen kastraatiota ja painonnousua. Ravinto imeytyi myös silminnähden paremmin, sillä hiekkalaatikolle tehdyt tuotokset muuttuivat hajuttomiksi ja paljon aiempaa pienemmiksi. Jotain iloa siis ihmisellekin!
En ole myöskään joutunut harjaamaan kissan hampaita kertaakaan raakaravintoon siirryttyämme, sillä lihanpalojen ja luidenkin jäystäminen puhdistaa hampaat mekaanisesti. Tällä hetkellä Penni painaa noin 5,2 kg, kylkiluut tuntuvat vaivatta ja kissa voi silminnähden hyvin. Moni kissanomistaja joutuu tuskailemaan virtsatieongelmien kanssa, varsinkin kastraattikollien kerrotaan olevan erityisen alttiitta virtsakiteille ja -kiville. Onnekseni minun ei tarvitse murehtia niistä, sillä luonnollisesti kostea liha tuo nestettä kissan elimistöön toisin kuin kuiva nappularuoka. Nesteen määrä ravinnossa on tottakai suoraan verrannollinen virtsarakkoa huuhtelevan nesteen määrään, ja kun virtsa pysyy laimeana ja liharavinnon mukaan pH-arvoltaan sellaisena, etteivät kiteet voi muodostua, voin nukkua yöni rauhassa tietäen, etten omalla toiminnallani aiheuta kissapololle niin tuskaisaa vaivaa.
Kissan ravitsemuksen opiskelusta ja tiedon jakamisesta olen saanut paljon myös itselleni: eloisan karvaisen perheenjäsenen lisäksi ravitsemustiedosta on tyllut minulle harrastus, ja Purrfecting Life -blogini kautta pääsen jakamaan tuikitärkeää tietoa myös muille kissaihmisille. Voiko tärkeällä asialla olla liikaa sanansaattajia! 🙂 Listaan tähän vielä raakaravinnon tuomat plussat ja miinukset:
- + Tarjoamalla tasapainotettua raakaravintoa tiedät kissasi syövän juuri sitä, mitä sen pitäisikin, ei turhia viljoja, maissia, riisiä ja muita lihottavan hiilihydraatin lähteitä
- + Kissasi pysyy sopivissa mitoissa, lihakset jäntevöityvät ja turkki voi hyvin. Hampaat hohtavat valkoisenaan, hammaskivestä ja plakista ei ole tietoakaan!
- + Ehdottomalle lihansyöjälle soveltuva ravinto ehkäisee liikakilojen syntymistä ja monia siitä johtuvia sairauksia
- + Virtsatiet voivat hyvin luonnollisen ravinnon avulla, kissan nestetasapaino pysyy kunnossa ja virtsan luonnollinen pH estää kiteiden muodostumista
- + Ei ole valmisruokaa kalliimpaa
- – Saattaa vaikuttaa hankalalta, mutta ei sitä todellisuudessa ole. Tunti, kaksi parin viikon välein lihan hankintaan ja käsittelyyn ei vie loppujen lopuksi paljonkaan aikaa. Valitsemalla teollisen raakapakasteen säästät nuokin pari tuntia. Aikaa menee enää siihen, että otat lihat sulamaan ja tarjoilet ne! 🙂
- – Saattaa tuntua kalliilta varsinkin markettimuonaan verrattuna, mutta ynnääppä ruokintaperäisten vaivojen aiheuttamien eläinlääkärikäyntien laskut, ja mieti sitten hintakysymystä uudeleen 😉
Toivon kaikille hyviä raakaruokakomeuksia, ja kissaystäville pitkää ja tervettä ikää. Otetaan kissan hyvinvointi meidän kaikkien sydämenasiaksi, ja viedään hyvää eteenpäin! 🙂
