nan Tiia

Mila tuli meille noin 6kk ikäisenä. Syötimme samaa ruokaa mitä oli edellisessä paikassa myös saanut ja jossain kohtaa alkoi ripulointi. Vaihdoimme merkkiä, mutta sama jatkui. Parin yrityksen jälkeen löysimme sopivan ja niillä nappuloilla mentiin vuosi eteenpäin. Sen jälkeen Mila oli hyvinkin paljon peppu pystyssä leikkiasennossa ja en tajunnut mitään outoa vielä siinä kohtaa. Piakkoin lopetti syömisen ja oli kovat kivut. Kiidätimme päivystykseen, missä ei löydetty mitään, saatikka kunnolla edes olisivat tutkineet… Seuraavana aamuna veimme toiselle läääkärille ja totesivat Milalla kovat vatsakivut. Siihen lääkitys, mutta samoja nappuloita ei enää suostunut syömään. Kokeilimme ties mitä, mutta ripulointi taas alkoi. Sitten ystävämme ajatteli aloitella barffausta uudella koirallaan ja me teimme samoin. Ja kas!!!! Ripulointi loppui kuin seinään ja samaten kivut. Voi sitä riemua! Eikä mennyt kovinkaan kauan, kun turkki loisti ja Mila sai lihaa luidensa ympärille. Tuike palasi silmiin ja taas juostiin kuin tuulispää. Monet sanoivat että ero oli kuin yöllä ja päivällä. Kerran kokeilin huvikseni antaa muutaman nappulan ja Mila söi ne. Seuraavana päivänä vatsa taas kuralla…ihan parista nappulasta! Sen jälkeen ei olla enää niihin koskettu ja aurinko paistaa. Mila on sekarotuinen, mutta saksanpaimenkoiraa taitaa neidissä olla aika paljon.