Kääpiövillakoira Emma
Miksi aloititte barffauksen?
Kääpiövillakoira Pipsiä ei olisi villakoiraksi ensisilmäyksellä uskonut, enemmän se muistutti villatonta koiraa.
Turkki menetti kiiltonsa, se muuttui kuivaksi ja lopulta katosi selänpäältä ja kaulasta kokonaan.
Eläinlääkärit olivat neuvottomia, verikokeista eikä ihonäytteistä löytynyt mitään selittävää. Kokeiltiin lääkkeitä, shampoopesuja eikä mikään auttanut. Kuivamuonista käytiin läpi niin monta, että kymmenennen merkin jälkeen lakkasin laskemasta.
Lopulta turkkia oli jäljellä niin vähän, että koiraparkaa paleli sisälläkin ja villapaidasta tuli Pipsin luottoystävä. Ja olihan villapaidasta toki sekin hyöty, että se kätki karvattomat alueet.
Kaduilla saimme peräämme ihmetteleviä katseita ja syytöksiäkin ; miksi en ole hoitanut koiraani kunnolla, kun turkkikin on tuollainen. Yhä uudestaan ja uudestaan jouduin selittämään, että kyllä, parhaani olen yrittänyt.
Kuinka itse koit BARF-ruokinnan? Oliko se helppoa, työlästä, mukavaa vaihtelua?
BARF vie toki enemmän aikaa, kuin kuivamuonan heittäminen kulhoon, mutta positiiviset muutokset koirassa olivat vaivan arvoisia ja enemmänkin. Pian lihojen sulattaminen ja annosten kokoaminen alkoi tulla jo niin selkäytimestä, ettei tasapainoisen annoksen luomiseen kulunut kuin hetki.
Myönnettäköön, suin päin suden kitaan ei todellakaan juostu, käytin tunteja BARFin opetteluun, sekä ajoin kirjaston henkilökunnan hulluuden partaalle vaatien ties minkälaista koiran ruokintaa koskevaa opusta.
Kuitenkin, alun kankeuden jälkeen, BARFista tuli rutiini, vai voisiko sanoa jopa elämäntapa. Kuivamuonat saavat jäädä kauppoihin, lihalla meillä koirat ruokitaan!
Huomasitko lemmikissäsi muutoksia uuden ruokavalion myötä? Myös ennen ja jälkeen kuvia olisi mukava nähdä jos sellaisia löytyy.
Lopulta, toivosta jo luopuneeni tuuppasin koirani kulhoon jauhelihaa, kananmunaa ja rouhittua pellavansiementä. Muutaman viikon kuluttua huomasin ensimmäiset uudet, kiiltävät ja pikimustat karvat. Koirani oli aiemmin vanhuuttaan muuttunut harmaaksi, mutta viis karvojen väärästä väristä, pääasia, että niitä kasvoi ! Ja niitähän kasvoi. Ja kasvoi.
Jäljelle jääneet kuivamuonat lahjoitin pois, ja raivasin pakastimesta tilaa MUSHin BARF-tuotteille.
Ja mitä enemmän Pips söi, sitä vauhdikkaammin turkki kasvoi. Sen vanhat nivelet lakkasivat vaivaamasta, hampaat puhdistuivat ja ennen kaikkea, se sai takaisin elämänilonsa. Kuin pahainen pentu se riepotti sukkia, jahtasi pääskysiä ja kirmasi nuoremman koiran kanssa. Olin viimeinkin löytänyt avaimen onneen, tai jos en onneen, niin tuuheaan turkkiin.
Valitettavasti Pips menehtyi traagisesti ennen aikojaan, mutta vain kolikon kokoinen karvaton laikku kaulassaan.
Annatko jotain lihojen, sisäelimien ja luiden lisäksi. Mitä ja miksi?
BARFin tukena meillä syötiin Aptuksen Multidogia turvaamaan vitamiinien ja hivenaineiden riittävyys, Nutrolin-öjyä hellimään vanhan koiran kipeitä niveliä sekä pellavansiemenrouhetta antamaan kuitua.
Miten paljon vaihtelet eri ainesosia/tuotteita? Esimerkki lemmikkisi BARF-ruokavaliosta?
Pipsin ruokintaan lisähaasteensa toi närästys, minkä vuoksi emme voineet käyttää kuin muutamia lihoja. Pipsin BARF koostui suurimmaksi osin kanasta ja kalkkunasta, kananmunista sekä pellavansiemenrouheesta. Luita tarjoiltiin kahtena päivänä viikosta, lohta ja sisäelimiä harvemmin. MUSHin kanan kivipiira oli ihan ykkösjuttu!
