Sekarotuinen koira

Koirani Flash tuli minulle viime vuoden joulukuun alkupuolella. Muistan sen nappisilmäisen ja pelokkaan koiran, joka vain tärisi kun edelliset omistajat lähtivät. Muistan ensimmäisen lenkille lähtöpäivän, kun sanoin Flashille ”pissalle” ja osoitin eteistä (tätä ei sille ole opetettu, vaan ajattelin että opetan sen sille ensimmäisestä päivästä lähtien). No, Flash hyppäsi sängylle ja meni sängyn nurkkaan tärisemään, ja varmaankin ajatteli, että ”mitähän tuo tuikituntematon tuossa nyt höpisee”. Ei muuta kun menin valjaat laittamaan koiralle sängylle ja lähdettiin pissalle. Ensimmäinen bussireissukin meni Flashilla täristen penkin alla. Muista sen päivän, kun istuin sängyllä koneella ja Flash meni makaamaan sängyn toiseenpäätyyn. Hetken päästä se siirtyi hieman lähemmäksi minua, ja taas vähän myöhemmin se sitten tulikin ihan kiinni minuun. Se oli suloista.
Kehitystä on tullut todella paljon. Flashista on tullut rohkeampi kaveri. Uudet ihmiset on vielä alkuun hieman pelottavia ja silloin Flash tulee minun taakseni piiloon. Muut koiratkin hieman pelottaa tätä nuorta herraa. Kun on tarpeeksi iso turvaväli, niin sitä esitetään niin kovaa poikaa, mutta kun toinen koira on ihan lähellä niin sitten juostaan häntä koipienvälissä pakoon. Välillä on innostunut leikkimäänkin muutamien koirien kanssa.
Flash on valoittava nuori mies. Monet kerrat on kunnon naurutkin revennyt. Kerran Flash päästi pierun ja se meni ihan hämmentyneeksi ja vilkaisi peränsä suuntaan, sen jälkeen rupes häntä heiluun innoissaan. Oli se nähtävästi mukavaa sen mielestä! Kyllä oli nenässä pitelemistä. Yhtenä päivänä olimme lenkillä, niin oli huvittavaa kun eräs ihminen käveli ohi ja Flash loikkasi sen ihmisen eteen leikkiinkutsu asentoon ja häntä heilu hurjaa vauhtia. Kyllä sillä ohikulkijallakin hymy tuli huulille. Ja kaikkein parasta on kun tulee juoksija ohi, mikäs sen mukavampaa, kun koittaa kaikin keinoin kiskoa ja päästä sen mukaan juoksemaan! Portaissa tämä nuori miekkonen on kuin olisi saanut ilopiikin pyllyyn, tassut vaan luistaa kun se yrittää mahdollisimman nopeesti juosta portaita ja käytävää pitkin.
Viisauttakin löytyy tältä koiralta. Välillä kun olen huomannut, että Flash on alkanut oksentamaan (tekee sitä tietynlaista liikettä), niin olen kantanut sen nopeasti vessaan. No, eräänä päivänä Flash sitten yllätti kun en edes ollut huomannut, että sillä oli oksennus tulossa niin tämäpä poika meni ihan itse vessaan oksentamaan.
Bussillakin kun ollaan jo monet kerrat hurauteltu, niin Flash osaa jo ihan itse kävellä bussiin sisälle ja laittaa komeasti etutassut penkin päälle ja katselee maisemia. Sitten mennään penkin alle piiloon, jos tulee joku pelottava kohta, esim tunnelinvalot.
Surullisiakin hetkiä on ollut, kun kerran päästin itkut, niin Flash katseli ja alkoi nuolemaan kättäni. Se oli koskettavaa.
Vaikka riistakoiraksi onkin tehty tämä rotu, niin huushollistani löytyvät kanit ovat Flashin hyviä kavereita. Niitä ei poika jahtaile saatika yritä syödä. 🙂