Sekarotuinen koira

Tuisku on pieneksi jäänyt Lapinkoiran ja Collien sekoitus. Se ei ole liian pieni, että pelkäisi sen vain menevän rikki, eikä liian iso, että sitä ei olisi helppo kuljettaa. Karvapallero on todella rauhallinen, eikä hermostuessaankaan pure ketään. Puisula on tottunut lapsiin ihan pienistä asti ja on mielellään huomion keskipisteenä. Se rakastaa ihmiaiä, eikä hauku juuri koskaan. Höppänä on kaikkien rapsuttajien kaveri, eikä voi saada niitä liikaa. Se myös tietää ettei kukaan voi sen ruskeita nappisilmiä vastustaa ja mahalleen kierähtdettyään sitä on vain pakko vähän rapsuttaa. Tuisku mielummin vain olisi mukana jokapaikassa ja sen helpon luonteen takia en yhtään pelkää sen mukaan ottamista. Sen utelias luonne pääsee valloilleen uudessa ympäristössä, mutta silti se on hallittavissa.
Tuisku tykkää etsiä piilotettuja juustopalasia, pomppia lumessa ja maata äidin sylissä kun se katsoo telkkaria. Kesällä sen turkki leikataan usein lyhyeksi, jolloin se muistuttaa lammasta, mutta sen on mukavampi olla. Tämä suloinen tapaus kävelee nätisti vieressä ilman hihnaakin ja osaa pari temppua perustempun lisäksi, mutta mielummin ojentaa vain tassua saadakseen namin.
Herkkkusuu ja kaikkien kaveri. Se on meidän puisula, prinsessa, pösilö. Rakkalla lapsella on monta nimeä!