Valkoinen länsiylämaanterrieri
Olen toivonut valkoista länsiylämäänterrieriä jo 4 vuotiaasta asti. Kun olin mummolassa selasin koirakirjaa tarkasti. Aikani selailtua tämä rotu viehätti minua heti. Koirassa viehätti sen lelukarhumaisuus, mutta samalla myös terrierin luonne.
Aikaa kului vuosia. Viimein 14 vuotiaana sain ihan iki oman valkoisen länsiylämaanterrierin, joka sai kutsumanimekseen Viivi. Se oli elämäni onnellisin päivä. Harmiksemme Viivi kärsii pahasta allergiasta. Tänäkään päivänä ei tiedetä, mille Viivi varsinaisesti on allerginen. Se oli kova isku minulle ja perheelleni. Jouduimme ravaamaan Viivin kanssa monta kertaa lääkärissä, kunnes oikea lääkitys ja hoito löytyi. Ajan kanssa rupesi tuntumaan, että näin oli tarkoitus, että juuri minä saan Viivin. Että minä pidän siitä huolta. Lääkitsen Viivin kerran päivässä eikä sille saa antaa muuta kuin omaa allergia ruokaa. Viivi on 6 vuotias.
Minusta ei ole kertaakaan tuntunut rankalta olla antamatta Viiville herkkuja. Minä välitän Viivistä niin paljon, että sen terveys on minulle ensisijaisen tärkeä. Yksikin herkku aiheuttaa Viiville ihottumaa ja se on taas takapakkia hoidossa.
Pesen Viivin kerran viikossa. Näin ylläpidän ihon kuntoa. Viivi käy myös säännöllisesti trimmauksessa. Kun sille sanoo että ”Mennäänkö trimmaamaan?” se rupee hyppimään etuovea vasten ja alkaa ulista. Kun olemme lähdössä trimmaukseen ja näytän Viiville kuljetuskassia, se menee kassiinsa juosten ja vahtii sitä kunnes lähdemme. Nukkumaan mentäessä kun sanon Viiville ”Mennäänkö nukkumaan?” se tulee luokseni ja kävelemme yhdessä makkariin. Viivi saa nukkua vieressäni. En osaisi enään nukkua ilman Viiviä kainalossa.
Kesällä Viivi tykkää erityisesti leikkiä pallolla. Pallo on iso ja sitä ärsyttää kun ei saa pallosta kiinni. Se haukkuu pallolle ja kun pallon heittää se juoksee sen perään salaman nopeudella. Uskomatonta miten niin pieni koira juoksee niin kovaa. Se ei ymmärrä itse lopettaa ajoissa ja melkeen läkähtyisi kesän kuumuudessa ellei palloa veisi pois siltä. Aina kun paistaa aurinko Viivi menee aurinkoon. Siinä se istuu niin kauan kun paistaa.
Rodun parhaita puolia on periksi antamattomuus, kiltteys, vilkkaus, iloisuus ja seurallisuus. Westiet eivät ole mitään ”leluja” vaikka näyttävätkin niin pehmoisilta karvapalloilta. Rotu on omalla tavallaan vaativa. Itse sain kokea Viivin kohdalla että koiran omistaminen vaatii sitoutumista, varsinkin jos koiralla on joku sairaus tai vakava allergia.
Viivi on siitä erikoinen tapaus, että se juo vettä vain ulkona. Ja vesi pitää olla todella kylmää. Talvella se syö lunta veden sijaan. Viivi myös syö erikoisesti. Se ottaa nappulan ja menee matolle syömään. Se syö yleensä vain nappula kerrallaan.
Viivi on minulle todella tärkeä, ja toivon, että Viivi elää vielä monta vuotta allergiastaan huolimatta, että saisin viettää sen kanssa vielä monta unohtumatonta hetkeä.
