Sekarotuinen koira

Aku tuli elämääni lähemmäs 12 vuotta sitten täysin odottamatta. Se osoittautui melkoiseksi haasteeksi, sillä sille ei oltu ehditty opettamaan vielä paljoakaan elämästä, vaikka se oli jo lähes vuoden ikäinen. Kommelluksien kautta päädyimme harrastamaan agilitya, josta tulikin meidän juttumme. Ehdimme harrastaa melkein kisavalmiiksi asti, kun oma kuntoni petti ja päädyimme varhaiseläkkeelle. Aku ei ole kumminkaan koskaan lakannut olemasta sporttinen ja elämäntahtoinen. Aku on voittanut mätsäreistä vinopinon palkintoja veteraani-iässä, olemme kaverikoiria ja meillä on paljon koirakavereita. Vanha herra saa viisaalla sielullaan itsensä muistetuksi minne tahansa meneekin eikä se koskaan lakkaa yllättämästä minua näidenkään vuosien jälkeen. Nyt Akun on eläkkeellä ja opettaa elämäntaitoja nuorelle manchesterinterrierille, joka saapui meille viime kesänä.