Valkoinenpaimenkoira

Olin 15-vuotias kun Kamu viimein saapui minulle. Olin haaveillut valkkarista jo yli vuoden. Sain valita kahdeksasta pennusta ensimmäisenä sen oikean. Uskoin, että valinnasta tulisi vaikea, mutta toisin kävi. Tummansinisellä kaulanauhalla merkitty pentu sulatti sydämeni oitis. Aina kun katselin pentuetta, huomioni kiinnittyi aina siihen tummansiniseen. Valinta oli tehty.
Kamu täyttää heinäkuussa neljä vuotta. Vuodet ovat lentäneet siivillä ja olen saanut rinnalleni maailman ihanimman harrastuskoiran. Olemme harrastaneet tokoa, hakua, viestiä ja agilityä. Jopa metsällä Kamu on toiminut apulaisena mukana. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Kamu loistaa jokaisessa lajissa. Aina kun olemme aloittaneet jonkun uuden tempun tai liikkeen, koira hoksaa sen ensi yrittämällä. Treeniporukkamme jäsenet ovat aina yhtä yllättyneitä kuin minäkin, sillä ”koirahan tiesi jo tämänkin”.
Kamu on mitä ihanin koira ja perheenjäsen. Sen persoona on niin valloittava, ettei tähän suurella sydämellä varustettuun karvakorvaan voisi olla rakastumatta. Kamu haluaa olla mukana kaikessa mitä teen ja tulee varmasti toimeen missä tahansa ympäristössä. Rakastan valokuvaamista ja Kamu onkin se meidän perheen ”linssilude”. Miksipä noin kuvauksellista koiraa ei kuvaisi, temppu kuin temppu onnistuu tältä herralta.
Tähän mennessä olemme saavuttaneet Suomen Muotovalion arvon, Helsinki Juonor Winner tittelin, TK1 koulutustunnuksen tottelevaisuudesta, sekä BH käyttäytymiskokeen. Ja tämä on vasta alkusoittoa. <3