Saksanpaimenkoira

Meillä oli jonkin aikaa aikuinen sekarotuinen saksanpaimenkoira, Vilma. Vilma yritti kuitenkin syödä kissamme, joten etsimme hänelle uuden hyvän kodin. Minulla on ollut koiria 20 vuotta ja saksanpaimenkoira on älykkyytensä vuoksi ollut suuri suosikki, vaikka olenkin enemmän keskittynyt Suomenlapinkoiriin aikaisemmin.

Meillä on 9-kiloinen, pieni ja musta sekarotuinen koira Virosta ja tämä mussukka kaipasi kaveria Vilman lähdön jälkeen. Puolisen vuotta mietittyämme päätimme, että aika on sopiva uudelle koiralle ja sitten löysimme Neron. Nerolla on huomenna rokotukset, joten silloin saamme tietää, myös paljonko pikkuinen on kasvanut, mutta 12-viikkoisena poika painoi noin 13,6 kiloa. Nyt jätkä kävelee jo pikkukoiramme yli x)!

Nero on äärimmäisen ahne, älykäs ja täynnä energiaa, samalla kuitenkin ihana vieressä köllijä ♥! Poika on nopea oppimaan ja rakastaa vierailuja parhaan ystävänsä Zeron luona (siperian husky, 17-viikkoinen, parhaan ystäväni koira). Siellä pojat juoksevat vuorotellen toisiaan pakoon, painivat ja leikkitappelevat vapaina takapihan lumisessa metsässä :)! Illalla Nero on sitten yleensä täysin väsynyt ja lempeä. En jaksaisi odottaa, että Nero kasvaa isoksi, mutta samalla nautin tästä vauva-ajasta ♥!

Talossamme asuu epämääräistä porukkaa, alkoholisteja ja narkomaaneja, 12-vuotiaan tytön yksinhuoltajana välillä pelottaa kun naapurista huudellaan esim. ”Raiskaan seuraavan vastaantulevan naisen!”! Nerosta kasvaa iso poika, ja vaikka hän on luonteeltaan äärimmäisen lempeä suurimman osan ajasta, niin riittää että nämä oudot tyypit luulevat pojan olevan kova jätkä ja suojelukoulutettu, vakkei olekaan (ainakaan vielä)… Pienen naisen turva suuressa maailmassa, kunhan isoksi kasvaa, nyt ihana pusukone ♥!