Norjalainen metsäkissa evelynie
Miksi aloititte barffauksen?
Aloitimme barffauksen, koska toinen kissoistani sairastaa kroonista parodontiittia, jonka vuoksi ikenet punoittivat jatkuvasti ja eläinlääkärin tekemissä hampaiden puhdistuksissa jouduttiin käymään päivittäisestä hammaspesusta huolimatta kahden-kolmen kuukauden välein. Tämä ei luonnollisestikaan ollut halpaa hommaa, koska kissalta jouduttiin väliin poistamaan myös hampaita.
Eläinlääkärimme suositteli barffin kokeilemista. Epäröin asiaa pitkään kissojen nirsoilun vuoksi, mutta koska hammastilanne ei ottanut rauhoittuakseen, päätin kokeilla keinoa mitä hyvänsä, jotta kissalta ei tarvitsisi poistaa enää yhtäkään hammasta.
Kuinka itse koit BARF-ruokinnan? Oliko se helppoa, työlästä, mukavaa vaihtelua?
Barffille siirtyminen kesti, koska tutustuttuani aineistoon miljoonia kertoja, koin vitamiinilisien laskemisen yms aivan liian haastaviksi. Suunnitelmissa oli aloittaa aina uudelleen ja uudelleen, mutta homma tuntui liian haasteelliselta.
Mutta kun sitten Gabyn punoittaviin ikeniin kyllästyin ja aloin kynän ja paperin kanssa lukemaan barffitekstejä – laittamaan vitamiini- ja lihatarpeita taulukkoon ja laskemaan sitä kautta päiväkohtaisia määriä kissojen painon mukaan – huomasin, ettei tämä olekaan laisinkaan vaikeaa. Barffiruokiakin sai halvalla Vauhti-Raksun pysäkkikierroksilta! Myös Facebookin kissan raakaruokinta -ryhmät olivat alussa suurena tukena aloittelevalle barffaajalle.
Kissojen nirsous jännitti itseäni alkuun hurjasti, ja päivä-kaksi mentiinkin nirsoilun vuoksi hyvin vähillä syömisillä. Aikaisemmin olisin jo luovuttanut ja siirtynyt takaisin nappuloihin, mutta vertaisten tuen avulla sinnittelimme kolmanteen päivään, ja sen jälkeen liha onkin maistunut molemmille! Erityistä herkkua alkuvaiheessa olivat hiiret ja tiput, sekä broileripullat ja kanan sydämet. Nyt makuja on lisäilty ja ruoka maistuu jo erityisen hyvin! Aikaisemmin todella nirso Iines-kissa on vieläpä barffiruokien suhteen vähemmän nirso kuin kaikkiruokainen Gaby!
Vitamiinilisät eivät vielä tahdo aina maistua, mutta tässäkin on edistytty. Huomattu on myös, että ruuan vaihtelu on tärkeää, ja että nämä kaverit syövät mieluummin lihapaloja kuin muussattua/jauhettua lihaa. Kaikkea oppii!
Kaiken kaikkiaan kehoitan kaikkia aiheesta yhtään kiinnostuneita kuluttamaan sen puoli tuntia koneen ääressä alkuvaiheessa – kirjoittamaan taulukkoon blogiteksteistä yms sen, mitä kissa tarvitsee – ja huomaamaan yllätyksekseen, miten yksinkertaista tämä oikeasti loppujen lopuksi onkaan!
Huomasitko lemmikissäsi muutoksia uuden ruokavalion myötä? Myös ennen ja jälkeen kuvia olisi mukava nähdä jos sellaisia löytyy.
Muutos on ollut huomattava! Gaby on hyvällä ruokahalulla varustettu kissa, joka hammasongelmista huolimatta oli saanut itselleen ylimääräistä painoa ja oli jopa passiivinen. Nyt, jo neljän kuukauden täysbarffauksen jälkeen kissan ikenet eivät ole punoittaneet lainkaan, eikä tällä välillä ole tarvinnut käydä hammaslääkärissäkään (ensimmäistä kertaa ikinä viiden kuukauden tauko hampaiden puhdistuksesta!) – piti ihanalle eläinlääkärillemme laittaa tytöstä ihan terveiset kuvan kera menemään, koska lääkäriä emme ole unohtaneet, mutta barffauksen jälkeen lääkärikäynneille ei ole ollut tarvetta, koska tulehdus/allergia suussa on saatu hallintaan! Lisäksi kissa on huomattavan paljon aktiivisempi ja painokin on saatu hallintaan – neiti on kaikin tavoin tasapainoisempi kissa tätä nykyä! Myös ruuansulatus toimii huomattavan paljon paremmin, mistä palvelijatar kiittää päivittäin kissanvessaa siivotessa!
Miten paljon vaihtelet eri ainesosia/tuotteita? Esimerkki lemmikkisi BARF-ruokavaliosta?
Ainesosat vaihtelevat taloudessamme paljon. Tuotteet ovat pääosin palalihoja/kokonaisia sisäelimiä, koska jauhetuista ruuista tytöt eivät jostain syystä niin paljon pidä. Jauhelihat kelpaavat kuitenkin hyvin.
Kissojemme ruokavalio koostuu monipuolisesti pääosin broilerin/kanan/kalkkunan lihasta, mutta oleellisesti siihen kuuluvat myös possu, nauta, hirvi, sekä kissojen yksi suosikki poro. Eri lihalaatuja kissat saavat päivittäin, samoin sisäelimiä – käytössämme ovat pääosin kanan sisäelimet, koska ne maistuvat tytöille parhaiten ja ovat kooltaan heti valmiita suupaloja ilman pilkkomisen tarvetta. 🙂 Myös possun kieli ja sydän kuuluvat kuitenkin vaihteluna ruokavalioon, samoin kuin possun sisäelinseos.
Herkkuina tytöt saavat kerran viikkoon myös hiiriä ja tipuja, jotka erityisesti Gabylle maistuvat ja aiheuttavat mukavasti hampaille töitä pureskeltavuuden vuoksi. Silakat turvaavat kerran viikossa kalasta saatavien vitamiinien saannin ja lohi on kerran kuussa herkkua.
Tämän lisäksi myös vitamiinilisät, kuten kalkki, BE, sinkki, kalanmaksaöljy ja merilevä kuuluvat luonnostaan ruokavalioomme. Maksaa kaverit ovat onneksi oppineet nyt jo syömään ongelmitta, kalkin tarpeeseen olemme opetelleet syömään luupitoisia ruokia, mutta vielä olemme kalkkitableteilla joutuneet olemaan, koska luu ei tahdo maistua.
