Basenji

Hertta sai nimensä otsaansa koristavasta valkeasta sydämestä ja herttaisesta luonteestaan. Afrikasta kotoisin olevalla basenjilla ei ole aluskarvaa ja tietysti muuttopäivänä oli parikymmentä astetta pakkasta. Pikkupentu tärisi sylissäni ja ihmetteli, minne siskot ja emo jäivät. Mutta se oli pelkkää alkukankeutta – nykyään tyttö riehuu lumessa ja rakastaa talvileikkejä. Takit on nössöille!
Viiden lapsen jakamaton huomio, öisin isännän ja emännän peiton alle ryömiminen, villit hännänjahtausleikit ja lähiseutuun tutustuminen imaisivat Hertan mukanaan, eikä emon-ikävä ehtinyt yllättää. Koiratyttö vei uuden laumansa sydämet ääntelemällä hassuilla kurkkuäänteillä, maukumalla hyvät huomenet kuin kissa ja onnenmurinalla aina kun joku rakas tuli kotiin. Basenji ei juuri hauku, mutta se ei tarkoita etteikö juttua riittäisi vaikka kuinka.
Hertan nelikuiseen elämään on kuulunut vauhtia ja vilskettä aina vuohien nuuhkimisesta rollaattorimummeleiden hurmaamiseen ja autorataleikkeihin ihmisveljen kanssa. Tyttö ehti jo saada jalkaansa hiusmurtumankin, mutta se ei akrobaattista basuamme pelästyttänyt – turvaporteista päästään yli ja pentuaitaus oli Hertan mielestä hauskat tikapuut, ei muuta. Kesällä tämä lumileikkejäkin rakastava vauhtihirmu seikkailijatar pääsee rakkaan laumansa kanssa valloittamaan Eurooppaa. Eikä se jäisi kotiin mistään hinnasta!