Tiibetinspanieli

Miksi aloititte barffauksen?

Koirani Belka, 4-vuotias tiibetinspanieli, on tomera ja huolehtivainen äiti jo aikuistuvalle 1,5-vuotiaalle tyttärelleen Fiialle. Joskus täytyy oikein kovasti komentaa, kun joka paikkaan ehtivä pentu tekee jotain äidin mielestä väärää. Välillä taas äiti hellii lastaan nuolemalla sitä kuin vauvaa, ja lapsi ottaa rentona hoidon vastaan. Metsä on molemmille jatkuva kiinnostuksen kohde, samoin lapset ja "koulunkäynti", kun siellä saa nameja. Ruokailutavat äiti on opettanut hyvin lapselleen. Fiia syö rauhallisesti ja nautiskellen ruokansa. Belkaäiti sensijaan hotkaisee hetkessä kuppinsa tyhjäksi ja vahtii sitten lapsen ruokailua, ehkä myös siinä toivossa, että sieltä vielä saisi pienen herkkupalan. Raakalihapullat ovat molempien herkkua.

Oliko sinulla ennakkoluuloja liittyen BARF-ruokintaan?

Belkan ollessa nuori, se oli tosi kranttu ruokansa suhteen. Kun aloin antaa sille raakalihapullia joskus 2-vuotiaana, ruokahalu parani, ja tänä päivänä kelpaavat jo nappulatkin siinä rinnalla. Molemmat koirat syövät puoliksi raakaruokaa ja nappuloita, mutta jos koirilta kysyisi, niin nappulat saisivat kyllä jäädä. Fiia on pennusta alkaen syönyt Mush-pullia ja nappuloita ja ruokahalu on hyvä. Nappuloita käytän, jotta hampaillekin tulisi jotain hommia syödessä ja toinen syy ovat Belkan paino-ongelmat, nappuloissa on kevyitä vaihtoehtoja.

Oliko ruokinnassa joitakin haasteita ja kuinka niistä selvittiin?

Ostin kaikkia kolmea lajia. En huomannut sitä energy-merkintää, kun hain vain kalayhdistelmää. Nyt saa sitten pentu herkutella välillä energisemmillä pullilla. Äiti syö vitality-pullia, ja lapsi välillä niitä herkemmän mahan pullia, kun on vähän herkempivatsainen. Vaistopullista kaipaan sitä poro-lohiyhdistelmää, jota ei täältäpäin ole saanut pitkään aikaan. Kaikki sortit kelpaavat meidän tytöille. Saisi vain tarpeeksi, mutta on pakko rajoittaa määrää koska molemmat keräävät tosi nopeasti ylimääräistä painoa pieneen kroppaansa.