Koira

Milo on tärkeintä elämässäni. Se suhtautuu elämään aina suurella innolla, on valmis yrittämään parhaansa ja vielä enemmän. Vaikka minulla olisi huono päivä, Milo saa hymyn huulilleni. Joka päivä se ottaa minut vastaan valtavalla ilolla, kun tulen kotiin. Olinpa poissa sitten viisi tuntia tai viisi minuuttia.

Milo on aina valmis toimintaan, oli kyseessä sitten yhteinen juoksulenkki, agilitytreenit, koiranäyttelyt tai pitkä kävelylenkki metsässä. Toisaalta se rakastaa käpertyä sohvalle päiväunille kainalooni. Ja jos Miloa ei näy, sen lähes sata varmasti löytää sängystäni peiton alle kaivautuneena.

Ihastuin aikoinaan kääpiöpinseriin rotuna sen uskomattoman itseluottamuksen, rohkeuden ja tietynlaisen jääräpäisyyden vuoksi. Rotu ei pienestä koostaan huolimatta peräänny, vaan on valmis nousemaan egonsa turvin suurempaakin uhkaa vastaan. Turhista se ei säiky ja sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Rodun kyltymätön energia ja toiminnanhalu ovat kääpiöpinserin parhaita puolia. Ei tarvitse miettiä, jaksaako se lähteä lenkille. Aivan varmasti jaksaa!

Milo on kaikkea sitä, mitä koiran pitääkin. Uskollisin ja luotettavin ystävä, joka tulee aina pysymään vierelläni.