Amerikanstaffordshirenterrieri

MMMMAaaaaAAAAAailman PARAS Sakke”SaketusMakkaraMöhömahaKakara” <3
Tuollanenhan tuo otus on, ehkäpä maailman pelottavin tappajakoira… VAI miten se nyt menikään? ;O
Totaali harhakäsitys on median jne. puolelta annettu kyseisen (vastaavien) rodun edustajista.
Meidän ”uusio”perheen amstahvelo poika ei ainakaan kuulu moiseen muottiin.
Halittelija, pusuttelija, sylikoiruksi itseään luuleva, hetkittäin kyllä kovapäinen kakara on vauhdikas kaveri…hetkittäin jopa niin, et ei meinaa ite pysyä perässä. Sakke haluaa olla joka paikassa mukana ja osallistua aivan kaikkeen mitä muutkin perheenjäsenet touhuaa.
Sakke on kova ukko voimailussa.. ja ketjut, ku kolahtaa ja valjaat vilahtaa, ni jo tietää napero, et nyt on tiedossa reenihommia.
Kesää Sakke oottelee jo kovasti, et aukeis järvi ja vedet lämpiäis… siinä sitä sitten päivät pitkät polskitaan, eli uimamiehiä kanssa.
Sporttinen kaveri kaikinpuolin siis.
Haukkumisia meillä ei pahemmin harrasteta, ei o Saken juttu. Isommat koirakaverit on kivoja ja niitten kanssa jaksaa leikkiä ja touhuta, mutta pienet kaverit ei oikeen kiinnosta… niistä ei ilmeisemmin oo vastusta 🙂

Mitä amstaffeihin rotuna tulleepi… en suosittele hermoheikkosille, huumorintajuttomille, sohvaperunoille.
Nämä tapaukset tarvitsevat paljon aktiviteetteja, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Määrätietoinen kasvatus pennusta lähtien on kaiken A ja O. ”Kaapinpaikkaa” saattaapi joutua näyttämään useemmankin kerran, mutta hyvillä hermoilla varustettu omistaja varmasti saa kovaankin kalloon taottua järjen.
Jo näillä (pikku) tipseillä AmsTahvelosta kasvaa supersupersuper seurallinen ja hellyyden kipeä, loistava seura- ja perhekoira. Kuuliainen ja omistajalleen omistautunut, reipas ihanuus.

Amstaff Im Loving It <3