Jämtlanninpystykorva

Juippi on ollut pienestä pitäen ihana luonteeltaan. Se on aina ystävällinen ja iloinen, erittäin ihmisrakas koira. Se ei käy kenenkään kimppuun, eikä pure, ei edes murise vieraille.

Juippi on ollut meillä pian kahdeksan vuotta. Noihin vuosiin mahtuu jos jonkinlaista kokemusta ja kommellusta. Se on hirvikoira ja isäni mielestä yksi parhaista. Sille on kaadettu lähes 30 hirveä sen elinaikana, ensimmäinen jo muutaman kuukauden iässä.

Hyvä esimerkki Juipin luonteesta vieraita kohtaan on, kun kerran eräänä aamuna isän tuttava soitti hänelle kysyen, onko koiramme hukassa? Isä vastasi, ettei ole, vaan se ei ole vielä herännyt. Johon tuttava huvittuneena: ”Ai jaa. Meidän portailla oli tuommoinen koira, jonka pannassa oli sinun puhelinnumero. Nyt se makoilee minun 1-vuotiaan lapsenlapsen kanssa kaulakkain olohuoneen lattialla.” Juippi ei todellkaan siis karsasta vieraita, vaan se pitää niistä yli kaiken. Ja on muutenkin ystävällinen luonteeltaan, tosin käyttäytyy vielä välillä liiankin pentumaisesti, 7,5 ikävuodestaan huolimatta!