Bichon Frise

Valitsimme Amandan kanssa toisemme enkä silloin vielä tiennyt kuinka suurenmoinen pieni koira se todella onkaan! Amanda tuli minulle aikuisena ”hyväntekeväisyyskoirana”. Olin ottamassa ihan toisenlaista koiraa, mutta ystävät ehdottivat Bichon Friséä, jollainen heilläkin oli. Kun kaikki syyni valita toinen rotu oli selitetty pois, hän puhui asiasta Amandan omistajalle, jolla ei ollut mitään halua eikä tarvetta antaa ainoatakaan koiristaan kenellekään, mutta suostui lopulta tapaamaan minut nähdäkseen ja kuullakseen millainen olen ja miten koirat suhtautuvat minuun ja minä koiriin. Ensi tapaamisella kun näin Amandan huudahdin heti ”tuo on minun”. Ja koko vierailun ajan Amanda nukkui sylissäni olkapäälläni ihan kuin olisi aina ollut siinä. Amanda, joka ei ole sylikoira eikä viihdy vieraan sylissä lainkaan (itse ei mene ja jos joku ottaa pyrkii heti pois). Sen illan aikana Amandan omistaja teki päätöksensä. Myöhemmin hän kertoi kuulleensa lausahdukseni ja nähdessään Amandan viihtyvän sylissäni niin tyytyväisenä,hän tajusi, että Amanda itse valitsi minut. Siltä tuntuu minustakin.
Kun Amanda sitten aikanaan haettiin kotiini, se sopeutui heti. Ihmiset, jotka eivät tienneet tarinaa, olivat yllättyneitä kuultuaan, ettei Amanda olekaan ollut luonnai pennusta asti. Se on täysin leimautunut minuun alusta asti.
Amanda on iso koira pienessä koossa. Sillä on oma tahto, jonka se kyllä tuo esille, mutta silti se on helppo. Se ei uhoa eikä äksyile. Se ei pelkää isojakaan koiria, mutta tyhmä se ei ole. Se tietää, milloin on paras väistyä, sillä tappelemaan se ei ala.
Ikänsä takia se ei enää kovin paljon halua leikkiä toisten koirien kanssa, mutta se pitää ulkoilusta ja haluaa kontaktiin toisten koirien – ja myös omistajien – kanssa. Päivittäiset juoksupyrähtelyt se saa kotona, jolloin se haluaa minut leikkiin mukaan.
Älytehtävien selvittämistä se rakastaa ja onkin varsin näppärä niissä. Itsekin se piilottelee, heittelee ja ottaa koppeja omilla ruokanappuloillaan.
Romaanin tästä aiheesta voiai kirjoittaa…
Amandan iloisuus ja sydämellisyys on oiva esimerkki ihmisellekin suhtautumisesta kanssakulkijoihin.
Parasta tassuterapiaa, mitä voi saada!