Welsh corgi pembroke

Vilperi on maailman paras hauva, se rakastaa tehdä pieniä kepposia ja rajuja leikkejä. Vilperi on nimensä veroinen haukku, se vilistää ja vipeltää paikasta toiseen ja jättää varmasti tassunjälkensä jokaisen sydämeen. Rakastan Vilperiä, koska se on niin ainutlaatuinen ja jokainen päivä sen kanssa on erilainen. Esimerkiksi kerran olimme Vilperin kanssa pihassa leikkimässä ja Vilperillä sitten tuli kakkahätä ja se päätti mennä pihan ahtaimpaan paikkaan tekemään tarpeensa eli risujen ja puskien keskelle. Minä sitten menin itse perässä kakkapussin kanssa siivoamaan läjät, mutta vilperi rupesikin hyppimään ja pomppimaan, joten menetin tasapainoni ja kaaduin Vilperin torttujen päälle. Jäin jumiin pusikkoon ja nousemista vaikeutti se, kun Vilperi haukkui ja repi kengästäni, kuin se olisi nauranut epätoivolleni. Kun pääsin kotiin, olin hiuksiani myöten Vilperin ulosteessa. Vilperissä on parasta sen pelottomuus ja uteliaisuus, heti ensimmäisenä päivänä kun Vilperi tuli kotiimme se riehui kun olisi asunut luonani aina. Vilperi tykkää myös tehdä pieniä päänvaivoja emännälle: järsiä sängyn kulman ja repiä maton riekaleiksi. Silti Vilperiä ei voi kun rakastaa!

’iso koira pienessä koossa’ kuvastaa hyvin rodun ominaisuuksia. Welsh corgi luulee olevansa isompi mitä todellisuudessa on, joten siksi on jopa vähän haasteellinen rotu. Mielestäni on hyvä asia, että koirassa on haastetta ja tässä rodussa sitä kyllä on, corgit ovat fiksuja, mutta itsepäisiä otuksia. Vain mielikuvitus rikkoo rajat sen kouluttamiselle. Olen itse ihan heikkona tähän rotuun ja corgin ulkonäkökin on mitä hurmaavin: pitkä vartalo ja söpöt töppöjalat!