Kääpiösnautseri

Luna koira on terhakas pieni ilo pilleri. Kerran se oli mun appivanhemmilla hoidossa. Luna oli silloin 9kk vanha. Oli aamu ja dementoitunut appiukkoni oli sytytellyt kynttilöitä, sellaisiinkin paikkoihin jotka ei ole niille tarkoitettu. Joten yksi kynttilä oli muovisessa kipossa. Tuli oli tarttunut siihen muoviin. Ja roihu oli aika suuri ja lähellä myös tarttua verhoihin. Kun Luna oli tuon havainnut, se oli mennyt pesuhuoneen oven taakse rapaamaan ovea, jossa anoppini oli. Se oli avannut sille oven ja kummastellut koiran hätääntynyttä käytöstä, kun se oli juosta ravannu edes takas, ja vinkunut. Anoppi oli sitten päättänyt keskeyttää puuhansa ja lähteä katsomaan, mikä Lunaa vaivaa. Luna oli vienyt hänet tuon roihun luokse ja niin se oli saatu sammutettua, ennemmin kuin oli pahemmin levinnyt. Joten meidän pelastaja koira Luna oli saanu pelastettua heidät suuremmalta palolta. Luna on aiva mahtava koira muutenkin. Eloisa ja leikkisä. Ja rakastaa vieraita. Ei meinaa pysyä nahoissaan kun vieraita tulee.