Shetlanninlammaskoira

Mietin jo heti kättelyssä, että shelttejä on varmaan osallistunut tuhansittain tähän kilpailuun. Seuraava ajatus oli, ettei yksikään teksti riittäisi sheltin täydelliseen kuvailemiseen. Rotuna sheltti on aivan mieletön, en voi muuta sanoa.

Tätä täyttäessäni klikkasin ruksin kohtaan aikuinen kovin vastahakoisesti, eihän toi nyt aikuinen ole. Kaksi vuottahan se on, muttei koskaan aikuinen. Tottelee kuin armeijakoulutettu saksanpaimen, mutta sekoilee ja pelleilee kuin nelikuukautinen pentu. Saamme kiittää monia kouluttajia supervinkeitä koulutuksessa, vaikka siitä olisi hieno tullut muutenkin. On käyty pentukurssit, rally-tokot, tavalliset tokot, flyballit, dobot ja koiratanssitkin. Päällimmäiseksi niistä jäi kuitenkin se yksi ja ainoa laji, agility. Ruffe on nopeampi kuin tuuli ja nostaa näinollen myös ohjaajan kuntoa, huhhu. Parhaat hetkemme vietämmekin yhdessä treenaillen, aina hymyssä suin ja toistemme ajatuksia lukien.

Syy miksei kukaan koira koskaan voi olla suurempi rakkaus minulle kuin Ruffe, on se, että vain yksi voi olla ensimmäinen. Ruffe on opettanut mulle niin paljon, ja antaa aina kaikkensa joka hetkeen. Toivon, että voin antaa sille edes puoliksi yhtä paljon, kuin hän minulle. Kuinka se piristääkään synkimpiäkin päiviä, ja saa minut hymyilemään kirkkaammin kuin aurinko. Mitä tekisinkään ilman tätä harrastuskaveria, parasta ystävää ja sieluntoveria.

Mikään ei voita aamusia märkiä pusuja tai tervehtivää fiilishäntää ulko-ovella. Karvoista, ymmärryksestä, ruskeista nappisilmistä, hörökorvista, pienistä sheltistä ja suuresta sydämmestä, on täydellinen koira tehty.