Dalmatiankoira

Dalmatiankoira tutummin dallu tai dalmis on vauhdikas koko perheen koira, joka mieluusti kyhnöttää vieressä kun joku majoittuu istumaan sohvalle. Kuolavaluen koira kerjää omistajaltaan namipalaa tämän syödessä ja sydämmen sulattavat nappisilmät ovat aina valmiina auttamaan säälin saamisessa. Laiskanpuoleisesta koirasta kääriytyy ulkona kuin mikäkin energiapommi ja saattavat nuoremmilla korvatkin kadota hetkeksi. Koira muuttuu täysin kun pääsee ulos hajujen maailmaan. Sisällä leppoinen ja rauhallinen koira on paljastanut iloisen, omistajan mukaantempaavan luonteensa. Siitä huolimatta, että saattaa rotu (tai sitten tämä minun yksilöni) enemmän tai vähemmän tahallaan tehdä kiusaa ruokahanoilleen ei pilkkullisen hurmaavan persoonalliselle luonteelle voi kauaa olla vihainenkaan. Itsepäisyys ja omatahto tulevat esiin helposti jos palkkiot eivät miellytä, mutta sopivan osuessa kohdalle koira toljottaa herkeämättä ja on valmis kiipeämään vaikka katolle saadakseen palkkionsa. Onneksi tämä kaikkien tuttu pilkullinen koira on persoruualle, jopa niin perso, että pöydälle hetkeksi jätetyt ruuantähteet katoavat silmän räpäyksissä kun omistaja kääntää selkänsä. Myös roskikset pengotaan aivan siltä varalta jos sieltä löytyisi jotain suuhun pantavaa. Jo nyt niin kauhukoiralta kuulostava rotu on oikeasti maailman ihanin. Se ei ole kokoajan omistajaltaan käskyä odottava miellyttämishaluinen hurtta, eikä tavoitteelliselle tokoharrastajalle unelma rotu, eikä koira välttämättä aina suostu tekemään pilkkua viilaten jokaista temppua, mutta siitä huolimatta parempaa rotua itselleni en olisi voinut löytää. Rockyssä löytyy omaa persoonaa, joka erottaa sen koirasta. Voisi jopa sanoa, että tämä on kuin ihminen. Omia mielipiteitä löytyy eriasioihin ja kun jokin koettelee hermoja pieni haukahdus on paikallaan. Energisyydestään ja vauhdikkuudestaan huolimatta osataan olla rauhassa. Viikosta ja kuukaudesta toiseen Rocky jaksaa piristää ilmeikkään olemuksensa ja iloisen luonteensa ansiosta. On mukavaa tulla töistä/koulusta kotiin kun vastassa on kovaa luu häntäänsä oviin, kaappeihin ja seiniin paiskova hymyilevä kuolakarhu. Oma äitinikään ei ole koirista pitänyt, mutta jotenkin kummasti pilkkuherramme on onnistunut äidin pitämään itsestään. Sopeutuvan luonteensa takia Rocky sopii loppumattoman lapsirakkaudensa perheisiin, yksin asuvalle ja varmasti koirasta olisi myös kaupunki elämään. Rockyä voi leipoa mihin suuntaan ja asentoon tahansa niin koira näyttää tyytyväiseltä pelkästään jo siitä huomiosta minkä saa. Parempaa ensimmäistä koiraa ei olekkaan.