Sekarotuinen koira

Jade on sekarotuinen koiraneiti. Jadessa on saksanpaimenkoiraa, dobermannia ja dreeveriä. Noin 1½vuoden iässä kun sen pituuskasvu loppui, huomasimme ongelman: kaikki luut paistoivat ihon läpi, turkki hilseili ja koira vaikutti muutenkin aika-ajoin aneemiselta. Kaikki ruoka, jota se sai, tuli heti ruokailun jälkeen ulos ja yleensä vielä nelikertaisena ruoka-annokseen verrattaessa. Pihalle täytyi juosta heti, kun ruokakuppi oli tyhjä, tai muuten oli vahinko lattialla. Pahimmillaan neljä kakkapussia ei edes riittänyt lenkin aikana. Kävimme kyläilemässä ja lähes aina tutut ja tuntemattomat kyselivät, että ruokimmeko koiraa ollenkaan. Siinä sitten seliteltiin, että kun mikään ruoka ei tunnu tarttuvan. Ruokamerkki vaihtui jatkuvasti, mutta mikään ei tuonut apua.

Sitten kuulimme tuttaviltamme BARFfauksesta. Aluksi kaikki tuntui vaikealta, ihan kuin jotain ydinfysiikkaa. Saako koira tarpeeksi vitamiineja ja muita lisiä? Mitä jos teenkin jotain väärin?
Tähän vastaan otsikolla. Ruokavalion muuttaminen raakaravintoon oli luultavasti elämäni fiksuin päätös. Koiran kannalta tietysti. Viikon, kahden jälkeen lihaisa rasva alkoi tehota, ja koira alkoi näyttää elinvoimaisemmalta kuin koskaan. Turkki alkoi kiiltää, luiden päällä oli muutakin kuin nahka ja samean sävyinen karva. Oikean ravinnon myötä myös lihasmassaa alkoi tulla. Jade jaksaa touhuta paljon enemmän kuin ennen. Päätimme siirtyä täyspäiväisiksi barffaajiksi. Vanhaan ei ollut enää paluuta. Hetken päästä ruokinta alkoi jo rutinoitua, eikä nykypäivänä tarvitse ihmeemmin laskelmoida tai miettiä mitä koirat nenän eteensä saa. Toinen koiramme siirtyi myös barffille 7kk:n iässä.

Jos jotain tästä kokemuksesta voi oppia, niin sen, että oikeanlainen ruokavalio todellakin vaikuttaa koiran elämään.

Parasta tässä on se, että kerta toisensa jälkeen voin omistajana hymyillä tyytyväisenä, kun ruoka-aikaan koirien kupit tyhjenee alta aikayksikön. Vielä puoli tuntia sen jälkeen kuppeja putsaillaan. Meillä ainakin koirat rakastaa syömäänsä ruokaa. Näillä eväillä ei edes kannata nirsoilla! 😉