Saksanpaimenkoira

Koirallani on monta lempinimeä, yksi niistä on Väiski Vemmelsääri koska hällä on honkkelit konkkelit jalat – on ollut kasvupyrähdystä vauvelista pikkupojaksi. Ruoka on aina maistunut paremmin kuin hyvin, erityisherkkuhetkeksi sanottakoon yövälipalatuokio – se on oikeastaan mamin pahe mutta näemmä jaettavissa oleva semmoinen. Yleensä silloin poika saa ruisleivästä lohkareen mutta joskus on jännempää. Maapähkinä-hillo-ruisleipä banaaninokarein! Slurp. Koiramaisempaa on sitten luiden nakertaminen, se on samalla hammashuoltoa. Jos vaan jaksaisi aina jäystää luuta eikä lupaavan alun jälkeen sitä koettaisi oitis kätkeä, Vemmelsäärelle ei kelpaa tavallinen kätkö lainkaan vaan jemmaa on haettava sisältä milloin mistäkin ”jännemmästä” paikkaa, kerran oli jääkaapin ovi raollaan niin sinne alahyllyllehän luu kotiutui – mitä lie poikanen ajatellut, jääkaappi kun on loogisesti ruuan jemmapaikka…. Sherlock Holmes Junior on tuo poikanen logiikassa ja älyssä, se lienee selvää. Vemmelsääri osaa perustottelevaisuusasioita, oppi viikossa tänne:n, istu:n, paika:n, haun, maahanmenon ja niin edelleen. Eläinlääkäri sanoi pojasta, että tässä on mukava koira, josta näkee että on ajattelevainen. Ja kuulevainen myös, sanoisin, sillä puhelimessa jos sovin naapurin kanssa koiriemme näkemisestä ulkosalla, jo on ovelle menossa ja hihkunta alkaa ennen aikojaan. Osaa avata kahvallisia ovia mutta lukollisia ei sentään (vielä), joten joutuu tyytymään siihen että ulos humputtelemaan pääsee mamin kanssa, kun otan avainketjun narikasta tai siis maasta, johon Vemmelsääri on sen usein narikasta jo auttavaisesti asettanut. Välillä mennään ratikalla ja käydään koirapuistossakin matkan varrella. Siellä saa leikkiä ja juosta muiden koirien kanssa. Helsingin keskustassakin käytiin ja ihan ostoskeskuksessa, kun piti mennä lemmikkiliikkeeseen. Mutta silloin tekikin Vemmeltäjän mieli mennä ostarin ravintolaan! Pihvejä pöytähän ja sillein! Elämän perusasiat on ihanasti koiran arjessa selvät. 🙂 

Saksanpaimenkoirasta rotuna sen verran vaan loppuun, että välillä ihmisillä on ennakkoluuloja mutta luulisin että positiivisella ja jämptillä kasvatuksella tullaan yhteiskuntakelvoksi koiraksi. Sporttinen ja älykäs rotu, joka tykkää olla mukana asioissa ja ottaa asioista selvää kanssasi. Schäfer taikka suomeksi: Söpöfer. ”