Koira
Rontti kotiutui meille viime vuoden marraskuussa. Siitä alkoi yhteinen elo ja yhteinen taistelu, joka ollaan nyt pari kuukautta sitten voitettu, vihdoin!
Rontin maha oireili pienestä pennusta asti ja koko pentuajan se oli enemmän tai vähemmän sekaisin. Kokeiltiin kaikenlaista nappulaa ja osa sopi paremmin, osa huonommin. Huonommin sopivien kanssa pihalla juostiin yötä päivää ja kaikki tuli räjähtävällä voimalla läpi, paremmin sopivaa ruokaa pystyi pentu pidättämään yön yli, mutta kiinteää se ei missään nimessä ollut. Huoli oli kova, kun kyseessä oli liki 50 kiloiseksi kasvavasta pennusta jonka mahalle ei kelvannut mikään. Suurin huoli oli siinä, että ehtiikö sinne mikään imeytymään. Toivoa sai siitä, että osa nappuloista sopi ihan kohtuullisesti ja muutamia raaka-aineita osattiin karsia sen perusteella. Pentu kasvoi normaalisti, paino nousi ja elämänilo säilyi. Paino nousi kohisten, mutta maha jatkoi oireiluaan. Raakaruokinta oli käynyt mielessä useaan otteeseen, mutta epävarmuus sen vaikeudesta esti siirtymästä siihen. Olin varma, että koirasta kasvaisi epämuodostunut sekasikiö, jos erehdyn syöttämään sitä väärin. Mutta toisaalta.. kuinka väärin se olisi voinut mennä kun mikään muukaan ei sopinut vaan tuli läpi vauhdilla..
Kun mush aloitti vaisto B.A.R.F kampanjansa, jossa jokainen sai vaisto ateria pussin meidän päivämme olivat pelastetut. n. 10kk taistelun jälkeen, kun koira vietti 1v syntymäpäiviään hain ensimmäisen pussin läheisestä liikkeestä koodia vastaan. Annoin koiralle vain pari hassua palloa kokeeksi, mutta maha pysyi ennallaan. Tähän aikaan syötimme nappulaa joka sopi jo melko hyvin ja koira pystyi pidättämään normaalisti, vaikka tuotos olikin jotain hattaran tyyppistä juuri ja juuri muodossaan pysyvää massaa.
Seuraavana päivänä annoin palloja jo reilummin ja kävin ostamassa parit mush pötköt samalla. Hain myös toisen pussin vaisto ateriaa, kun kirjoitin blogiini jutun siitä, kuinka vatsa oli vihdoin voitettu! Jatkoimme pallojen syöttämistä ja koiran vatsa alkoi normalisoitua. Ilmavaivat vähenivät ja ulostekin kiinteytyi.
Viimeiset pari kuukautta olen nyt kokeillut välillä nappulaa ja eron huomaa jo seuraavalla lenkillä. Sain ostettua meille arkkupakastimen ja olemme vihdoin selviytyneet lähes vuoden kestäneestä ruokaongelmasta. Voin inholla muistella viime talvea, kun takapihan lumi peittyi ruskeaan nesteeseen öisin ja päivät saimme juosta minkä jaloistamme pääsimme, kun koiran piti päästä ulos.
Nyt odotamme jo innolla tulevaa talvea, kun pääsemme todenteolla nauttimaan siitä! Koira on terve, voi hyvin, karva kiiltää ja energiaa piisaa. Pienestä 8kg painaneesta pennusta on kasvanut iso lähes 50 kiloinen jätkän pätkä, joka saa toistuvasti kehuja ulkomuodostaan. Vaikka komeat lihakset ovatkin urheilun ansiota ei huippu urheilijakaan elä juustohampurilaisella. Nyt olemme löytäneet koirallemme sopivan, meille sopivan ja ennenkaikkea koiran vatsalle sopivan vaihtoehdon. Suosittelen ehdottomasti mush ateriaa kaikille, jotka kärsivät vastaavista ongelmista, ja tsemppiä muillekin ruokaongelmaisille! 🙂
