Suomenlapinkoira
Kuura on 3,5- vuotias elämäniloinen koiraneiti, joka tassutteli luokseni kesken sateisen syksyn. Nimensä veroisesti se kuorrutti synkkyyden lumoavan, hohtavan kuuran peittoon. Kuura toi elämään sellaista riemua, jota en olisi osannut kuvitellakaan.
Pian kuitenkin koiranpentu alkoi oksennella ja ripuloimaan tiuhaan tahtiin. Eläinlääkärillä käytiin kerta jos toinenkin, valvottiin huolestuneena pitkiä ja tummia öitä, vaihdettiin kuivamuonaa ja koetettiin löytää syytä tähän vaivaan. Vaikka pienellä Kuuralla oli selvästi nälkä, ei se halunnut syödä mitään ja vettäkin täytyi juottaa ruiskulla, ettei pentu olisi kuihtunut käsiin. Ärhäkkäät mahahapot kun olivat korventaneet ruokatorven seinämät jatkuvan oksentelun takia, vatsalaukusta puhumattakaan. Pikkuhiljaa ja monen lääkekuurin jälkeen neiti alkoi onneksi parantua ja ruokakin maistua, joskin hyvin valikoivasti. Syytä tähän ei ole vielä tänä päivänäkään löytynyt.
Erittäin nirso Kuura on edelleen ja sopivaa ruokaa on saanut etsiä: moni kuivamuona aiheuttaa edelleen närästystä, oksentelua ja mahavaivoja. Allergiaa on epäilty näiden asioiden takia, mutta myös iho-ongelmien vuoksi. Tassunpohjan- ja häntärauhasentulehdukset ovat aiheuttaneet varsinkin kesäisin päänvaivaa. Raakaruoka sen sijaan on maistunut erittäin hyvin, vaikka meillä on opiskelijabudjetin vuoksi ns. puolibarffattu: puolet hypo-allergista kuivamuonaa ja puolet raakaruokaa. Hämmästyksekseni koira, jota on aiemmin saanut houkutella ruokakupille, istuu topakkana vieressä seuraten (ja kuola valuen) samalla kun laitan ruoka-annosta valmiiksi. Erityisesti poron- ja hirvenliha on suurta herkkua! Turkki ja tuotokset ovat pysyneet parempana, mutta myös hammashuolto pelaa. Kunhan katsoo, etteivät luut ole liian kovia.
Aktiivinen ja nauravainen Kuura on esimerkki siitä, kuinka vaikeudet on tehty voitettavaksi ja että pienistäkin asioista löytyy suuri onni. Kuten vaikkapa haisevien sukkien pihistämisestä ja piilottamisesta… Lapinkoiraneiti nautiskelee paitsi pitkistä metsäretkistä, kaverikoirien kanssa peuhaamisesta ja ulkoilusta, mutta myös kaiken uuden opettelusta. Kuura on nopea oppimaan, niin hyviä kuin huonojakin tapoja. Myös minä olen oppinut koiran omistajana paljon uutta. Kuurasta olen saanut upean ystävän, jonka kanssa ollaan koettu ja reissattu melkoisia matkoja. Toivottavasti niitä tulee vielä paljon lisää.
