Sekarotuinen koira

Hukan tarina

Viime syksynä rakas, jo 15 vuotias pikkukoiramme jouduttiin nukuttamaan vanhuuden vaivojen takia. Elämä tuntui kovin tyhjältä ilman koiraa, onhan perheeseemme aina kuulunut koira jo kymmeniä vuosia. Aloimme etsiä uutta koiraa netin kautta ja monenlaisia ehdokkaita löytyikin, mutta eivät tuntuneet sopivilta meille. Sitten löysin ilmoituksen Viipurin koiratarhalla kotia odottavasta poikakoirasta, oli ollut siellä jo 2 vuotta. Tämä poika oli Pushok Venäläiseltä nimeltään joka oli annettu tarhalle tullessa. Pushokin elämän alku oli ollut rankka, oli heitetty autosta pahoinpideltynä erään kaupan eteen. Niska oli ollut täysin auki, korva halkaistu ja häntä vioittunut myös. Koira oli maannut siinä kadulla, josta kaupan omistaja oli sen sitten pelastanut. Hän oli hoitanut Pushokin terveemmäksi ja pyytänyt sitten apua Viipurin koiratarhalta. Pushok otettiin tarhalle ja siellä sitten odottikin 2 vuotta uutta kotia. Saimme kuvan pojasta ja ihastuimme heti häneen. Viikon kuluttua sitten Pushok tuli Venäjältä Lahteen autolla, josta kävimme hakemassa kotiin. Alusta asti oli tosi luottavainen ja hyväksyi heti kaikki perheemme jäsenet. Luonne on lempeä ja oppivainen, oli alusta asti täysin sisäsiisti vaikka on asunut nämä 2 vuotta ulkotarhalla. Näyttää valkoiselta paimenkoiralta, vaikkakin pitäisi olla sekarotuinen. Luonteesta kyllä löytyy paimennusviettiä, pitää hyvää huolta meistä perheenjäsenistä. On vielä vieraita kohtaan varautunut, varmastikin rankkojen kokemusten takia. Nyt olemme eläneet pari viikkoa uuden perheenjäsenen kanssa ja olemme onnellisia kun täällä on taas koira. Hukka (Pushok) tulee saamaan varmasti kaikki menetetyt rapsutukset ja saa viettää loppuelämänsä ilman pelkoa.