Shetlanninlammaskoira

Noppa on raakaruokailun priimus maisteri, ainakin jos ajatellaan raakaruoan syöntiaikaa ja barffausta koskeviin mielipiteisiin vaikuttamista. Noppis nimittäin aloitti raakailun jo kasvattajallaan, pienen pienenä marsun kokoisena shelttiäisenä. Kun se muutti uusien omistajiensa luo, nämä suhtautuivat ensin raakaruokintaan hieman skeptisesti ja pitivät sitä hankalana, joten Noppa sai luvan totutella nappulapitoiseen ruokavalioon. Vaan annas olla! Koko pienen ikänsä barffannut karvanoppa ei kelpuuttanutkaan nappulakulhoa, vaan irvisteli, suorastaan kammoksui ruokakuppia, eikä taatusti syönyt. Ei sitten yhtään. Omistajien oli ryhdyttävä taipumaan. Ensin nappuloiden seuraksi ruokakuppiin muutti jauheliha, sitten annettiin silloin tällöin järsittäväksi (ja piilotettavaksi…) broilerin siipiä. Ja kuinkas sitten kävikään… Eläinkauppojen pakastealtaat alkoivat muistuttaa lähestulkoon karkkikauppaa kaikkine ihanine raakaruokavaihtoehtoineen! Tätä nykyä Noppa, 8½-kuinen hurmaava nuorimies, noudattaa 50-50 -ruokavaliota. Kupista löytyy siis sekä nappulaa että raakaa (koska ihan vielä omistajat eivät pidä itseään tarpeeksi osaavina 100-prosenttiseen raakaruokailuun ;)), ja ai että millaista vauhtia kuppi tyhjenee! (Loppukommenttina ja sivuhuomautuksena mainittakoon, että broilerin sydän katoaa kupista kaikkein pikaisinta vauhtia. Slurps vaan!)