Affenpinseri lunniluu

Miksi aloititte barffauksen?

Lunni on monirotuinen 12-vuotias nuorikko. Niin, nuorikko, niin fyysisesti kuin psyykkisesti, ja uskon että tähän on vaikuttanut paitsi runsas ja monipuolinen liikunta myös laadukas ja monipuolinen ruokavalio. Lunni on sosiaalitapaus, joka saapui kahdeksan kuukauden iässä ollen niin fyysisesti kuin psyykkisesti heikossa kunnossa. Se oli esim. jo kasvanut täyteen korkeuteensa, mutta painoi vain 15 kiloa, kropassa ei ollut vielä lihaksen lihasta ja selkä oli notkolla. Ja se pelkäsi aivan kaikkea, minuakin aluksi. Onneksi molemmat toipumiset lähtivät nopeasti liikkeelle ja saapuivat nopeasti maaliinsa; hyvin äkkiä Lunni toipui ja oppi paitsi luottamaan, myös sen, että elämä on ihan hitsin kivaa. Täydesti se siitä onkin nauttinut kaikki nämä vuodet! Kun oma olo ja elo sitten olivat kunnossa, alkoi Lunni parantaa muiden olon ja elon laatua. Se on vuosia työskennellyt Kennelliiton Kaverikoirana vieraillen eritoten vanhusten palvelutaloissa rapsutettavana. Mikä nautinnollinen työ! Joka sopii oivallisesti kiltille, uteliaalle ja kontaktista pitävälle koiralle.

Oliko sinulla ennakkoluuloja liittyen BARF-ruokintaan?

Lunni on ja on aina ollut sekasyöjä, joka syö raakaruokaa, jonkin verran kypsytettyä ruokaa (jostain syystä se ei pidä kanasta ja kalasta kypsentämättömänä) ja vähän kuivamuonaakin; sitä kun saa jemmattua ihanasti etsittäväksi ja löydettvksi palloihin, vessapaperirullan hylsyihin yms. asioihin, joiden myöstä syömisestä tulee toisella tapaa aktiivista toimintaa. Lunnin lempiherkkuja ovat naudan mahalaukku, maksa sekä hirven luut, joita aika-ajoin saamme tutulta metsämieheltä. Koirillemme on aina syötetty monipuolista ruokaa, jossa kuivanappulat ovat vähemmistönä. Koiraan eläimenä perehytminen auttaa kyllä ruokavalion valinnassa; historiaan ei kuulu ns. vaivattomasti valmisruokaa. Suuhun vilkaisunin luulisi auttavan ketä vain ymmärtämään, mitä koiran kuuluisi syödä.

Oliko ruokinnassa joitakin haasteita ja kuinka niistä selvittiin?

Ensivaikutelma on oiva; ruoka katoaa kupista mahaan nopeasti ja maiskuttaen. Kuppia pitää nuolla pitkään vielä tyhjänä, kuten aina, kun siinä on jotain oikein mieluisaa ollut. NAM! Hirvenluut valitsin, sillä ne ovat lempiherkkujen joukossa ja juuri sain tietää, että tuttu metsämies ei tänä syksynä metsälle mene; oj nej!