Siperianhusky

Meillä on ollut Siperianhuskeja kohta 25 vuotta. Silloin alkuvuosina rekikoirille oli tapana syöttää vaikka mitä kuivamuonaa, siihen ei paljoakaan kiinnitetty huomiota, mutta me kuitenkin yritettiin ostaa hyvää rehua eläinkaupasta. Silti emme olleet tyytyväisiä koiriemme kuntoon, kun rupesimme pikku hiljaa ajamaan pidempiä matkoja ja koirat tarvitsivat hyvää ravitsevaa ruokaa. Aloin miettiä asiaa ja tutustuin vielä erääseen iäkkääseen ihmiseen, joka ruokki haskilaumansa luomusti. Silloin, noin 18 vuotta sitten, ei puhuttu mistään barffista mitään, vaan tarkoitus on miettiä mahdollisimman tarkasti, mitä koiraeläin luonnossa söisi. Lopetin kokonaan kuivamuonan syötön ja sen huomasi melko pian koirista, niillähän on nopea aineenvaihdunta. Sen jälkeen meidän koirat eivät ole kuivamuonaa syöneet, eivät nartut kantoaikana, eivätkä pennut ja koirat ovat kaikki terveitä ja eläneet vanhoiksi. Myöskään mitään hiilihydraattia en anna normaalioloissa, ainoastaan kantoaikana nartulle.
Siihen aikaan ei ollut kovin helppoa löytää raakaa lihaa koirille, varsinkaan kisakausille maksaa hemoglobiinin nostamiseen ja kalaakin sai vain joskus. Silavaa tosin sai taas paremmin kun nykyään ja se on todella tärkeä koiran ravinto.
Barffia sellaisenaan ei ulkokoirat ja kovaa työtä tekevät koirat pysty noudattamaan (jos olen ymmärtänyt barffamisen oikein), sillä luista ei tule pakkasella ulkona olemiseen ja työtä tekemiseen mitään energiaa. Rustoluita syödään pari-kolme kertaa viikossa hampaiden ja ienten hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja tietty kalkinkin vuoksi.
Nykyään on Muschin mahtavia sekoituksia, niinkuin tämä teidän Underdog Meat Mix. Olisipa sitä ollut aikaisemmin! Talvella ei tarvita kuin silavaa ja rustoluita tilata lisäksi ja vitamiinikuuri karvanvaihdon aikaan, sillä se on suuri rasite koiralle, niin muuta ei tarvita!
Nyt olemme sen ikäisiä, että kisaaminen on jäänyt, mutta sanottakoon kuitenkin, että meidän valjakko sai 4-koiran luokassa useana kertana peräkkäin 2000-luvun alussa SM-kisoissa hopeaa tai pronssia, se kulta jäi saavuttamatta. Monet kanssakisaajat ihmettelivät ruokintaamme silloin, mutta nykyään tämä ”barffaaminen” on jo ihan muotia ja se on todella hienoa, koirien eduksi!!

Laitoin tuohon kaksi kuvaa, missä näkyy koiramme. Suurempi johtajakoira on toisessa kuvassa 12-, toisessa 13-vuotias. Olen täysin vakuuttunut, että hyvä ravinto vaikuttaa siihen, että koiramme juoksevat niin hyvin vielä vanhanakin. Ennen kaikkea olen onnellinen koirien itsensä puolesta. Niillä on hyvä olla, ne pääsevät tekemään työtä vanhuuteen asti, eikä heillä eläkeikä ala alta 10-vuotiaana, niinkuin usealla huonommin ruokitulla.