Dogue de Bordeaux
Parasta bordeauxindoggissa on sen luonne ja älykkyys. Älykkyys siinä muodossa, että se osaa ajatella itse. Seuraava tapaus sattui nyt 3.3. sunnuntaina…
Lalli on mun sankarikoira! Vaikka hengenlähtö ei ollut lähellä niin kuitenkin… Oltiin Lallin kanssa metsälenkillä jossa Lallia voi pitää huoletta irti. Polku kulkee joentörmän päällä ja jossain siellä alhaalla virtailee joki. Jo heti polun alussa luiskahdan ja liu’un 50 m joenrannalle. Helsingissä on tullut viime yönä 30cm lunta ja kivasti se peittää kaiken jään jota on kaikkialla. Tunnen maaston ja tiedän että edessä päin on kohtia jossa töyrään päälle on muutama metri matkaa ja ylös kannattaa yrittää sieltä. Joo, toimisi jos ei olisi sitä hiivatin jäätä koko rinne. Kaikki kasvillisuus mistä sain käsin kiinni katkeili, ja se muutama metri oli toivottoman pitkä matka jäämäkeä ylös. Konttaamalla pääsin pari metriä rinnettä ylös, mutta siihen tyssäsi. Ajattelin jo soittaa hätäkeskukseen jotta saavat köydellä tulla hinaamaan mut sieltä ylös. Hmm… köysi = flexi + Lalli (joka on vahva kuin traktori)… Joka tapauksessa olisi hyvä, jos Lalli olisi kiinni, kun pelastajat saapuu. Voisin yrittää houkutella sen luokseni.
Lalli, vastoin omia vaistojaan, lähti liukumaan persmäkeä luokseni ja vielä ohi rantaan. Sille oli helppoa päästä siihen missä minä jökötin polvillani ja sain fleksin kiinni pantaan, mutta ei se ylämäki Lallillekkaan ihan helppo ollut. Muutaman yrittämän jälkeen se pääsi töyräälle, onneksi fleksin pituus riitti. Siellä se otti tukevan hara-asennon kasvot muhun päin ja niska takakenossa. Sain puolimetriä kerrallaan hilattua itseäni ylöspäin fleksistä tukea saaden. Ilmeisesti homma oli liian hidasta Lallin mielestä ja viimeiset pari metriä se pakitti vauhdilla ja Salonen nousi sukkana rinteen ylös.
Lalli on just oppinut että kun remmi kiristyy, pysähdytään eikä vedetä. Mä en ymmärrä, että se toimi niin kuin toimi, mitään käskyjä en sille antanut, eikä sille ole mitään sellaista opetettukaan. Sen verran sanoin että ihminen on nyt pulassa ja meidän täytyy päästä täältä ylös…
Selkä tohjona, polvet mustana, reisi venähtänyt ja joka lihas kipeenä. Lalli sitä vastoin näyttää olevan kunnossa. Ylenpalttiset rakkauden osoitukset ylös päästyäni pikemminkin hämmensi Lallia ja se selvästi sanoi ”no niin jatketaanhan nyt sitä matkaa”.
