Pitkäkarvainen collie

Nuorempi koirani kärsi jatkuvista iho-ongelmista ja muista vaivoista eikä nappularuuista enää tuntunut löytyvän sopivaa syötävää ja näin ollen eksyin barffauksen maailmaan. Jos kerran nuorempikin barffaa, oli kätevää siirtää myös perheen vanhempi koira barffille. Ja sitä paitsi, jos toinen saa herkkuja ja toisella kupissa tyhmiä nappuloita, niin onhan se nyt epäreilua, eikö?!
Milla on aina ollut ns. herkkävatsainen ja pienetkin raa´at jauhelihamäärät saivat sen vatsan löysälle, näin ollen siirryimme barffiin erittäin hitaasti. Ruokahalu on aina ollut hyvä, mutta nyt Milla kokee syövänsä Ruokaa, isolla R:llä. Siirtyminen barffiin sujui valtavan hyvin, ei ongelmia. Ongelmia ruokinnassa ei ole ollut muutoinkaan, haaste on kylläkin kalkin saanti koska luut kovettavat Millan vatsaa kovasti. Ahnekerttu Milla syö saamansa luut kyllä nätisti, ei hotkaisten, mikä onkin turvallista.
Koen valtavan hyväksi, että nykyään barf-eineksiä saa jo lähes mistä tahansa. Barffaaminen on tehty helpoksi. Reissaamme paljon ja Millakin on joskus aina hoidossa, tällöin on kätevää antaa ”valmis-pötköjä” kuten MurreMixejä. Ainut hankaluus on vain muistaa ottaa ne ajoissa sulamaan 😀

Olen erittäin tyytyväinen valitsemaani ruokintatapaan, ja mikä parasta, niin on myös Milla.