Kleinspitz

Lilo kleini on ollut aina pieni ”prinsessa”, sitä ei juuri kumminkaan ole hemmoteltu, se on vaan.. Prinsessa. Pienestä pitäen se on ollut perso pehmeille nukkumapaikoille ja nirso ruuasta. Erilaisia nappuloita kokeiltiin ja välillä mentiin sekaruualla. Barf kiinnosti, mutta ennen vaistoaterioita koettiin se hankalaksi, sillä 3,5kg koira ei paljoa sitä ruokaa tarvitse ja aikasemmin annoskoot isoja, että ruokaa ja lihaa meni suorastaan roskiin sen takia, ettei Lilo kerennyt niitä syödä. Barffista on ollut apua hammaskiviongelmiin, ne hävisivät melkein kerta heitolla kun vaihdettiin nappulasta pois. Aidot luut ja rustot peittoavat dentastickit mennen tullen. Nykyään Lilo jopa kerjää omaa ruokaansa. Se oli ihan ennenkuulumatonta aikaisemmin. Kun pallerot ovat sulamassa ja erehdyt vaikka nousemaan ja kävelemään keittiöön niin Lilo tulee innoissaan perässä ja koettaa hyppiä ja loikkia, että ruokaa tänne. Aikaisemmin sitä sai siis houkutella syömään, jos se söi sillonkaan. Olen äärimmäisen tyytyväinen vaistoaterioihin ja aion ehdottomasti jatkaa samaa linjaa.