Koira

Länsigöötanmaanpystykorva Onni oirehti jatkuvalla stressillä, aggressiivisuudella toisia koiria kohtaan ja kummallisilla tuskatiloilla ruokailujen jälkeen. Se ei syötyään pystynyt liikkumaan pahimmillaan yli tuntiin, istui vain maha pitkänä ja käänteli päätään. Onnin ollessa kolmevuotias tilanne meni niin pahaksi, että käytin koiran tutkimuksissa. Siihen asti tilanne oli hallittavissa erilaisin koulutuksellisin keinoin (paitsi ne tuskatilat, mutta ne pahenivat sitten vasta kolmevuotiaana).
Onnista otettiin verikokeita ja röntgenkuvia ja kokeilimme myös pitkään ruokavaliolla, joka sisälsi vain kananmunaa ja maissia. Tuloksena lähes kolmanneksen painostaan pudottanut laiheliini, jonka tuskatilat vain yltyivät. Lopulta eläinlääkäri totesi, ettei voi auttaa Onnia ja suosittelee koiran lopettamista tuskien päättämiseksi.
Tässä vaiheessa tajusin, että silloin kun koirat olivat saaneet luita, Onni ei ollut istua jököttänyt niin kauan. Tutulta vielä kysyin ohjeet barffin aloittamiseksi, ja niin Onni sai vielä yhden tilaisuuden. Ja kuin ihmeen kaupalla kaikki oireet hävisivät noin kuukaudessa. Aloin sitten laajentaa barf-ruokavaliota ja lisäsin siihen kalan ja kalkkunan lisäksi nautaa, ja silloin kivut palasivat.
Onni täyttää 21.5. 11 vuotta. Se on barffannut (ja taloutemme muutkin koirat) lähes 8 vuoden ajan. Nautaakin voi antaa silloin tällöin rustoluuna tai putkiluuna, mutta nykyään on niin helppoa saada ruokavalioon vaihtelua, kun barf-ruokia on niin monenlaisia. Kaverit ihmettelevät joskus, eikö barffaus ole monimutkaista ja sotkuista, kumoan kaikki väitteet: jos minä siihen pystyn, pystyy muutkin. Ja koirat kiittävät!
Erityisen onnellinen olen siitä, että Onni sai lisäaikaa – eikä loppua vielä näy!