Karkeakarvainen kääpiömäyräkoira

Tämä tarina kertoo kiljuvasta kääpiömäyräkoirasta nimeltä Viivi. Tämä rakastettava ja hölmö pieni koira tuli minulle melkein kolme vuotta sitten, vähän kuin vahingossa toiselle kaveriksi. Viivi on mitä tarmokkain pieni koira, jolla on hyvin outoja ja naurettaviakin tapoja.

Se rakastaa lunta… Ja sekoaa aivan täysin lumitöistä, se alkaa oikeasti kiljumaan! Naapurit voisi luulla, että meillä vähintään tapetaan jotain. Viivi on myös mitä innokkain ruskareissaaja ja vaeltaakin syksyisin pohjoisen lakeuksilla, syöden sopuleita ja poron kakkaa. Se on myös aivan pallohullu (vinkuvat pallot meinaavat kyllä tehdä omistajatkin hulluksi) ja kuskaakin palloa suussaan monien kilometrien lenkeillä ja tuo sen myös välillä heitettäväksi. Ja jos ei palloa satu lenkille mukaan niin sitten täytyy metsästä kyllä tuoda joku polttopuu isännälle tuliaisiksi.

Rakastan mäyräkoiria piste ja ! Ne ovat aivan ylettömän viisaita ja osaavat vetää kyllä tyhmiä ihmisiä ihan kaikista naruista… Ne tottelevat hyvin, jos haluavat tai kunnes saavat ensin suoritettua mission mitä ovat juuri sillä aikaa hoitamassa. Ne tietävät olevansa maailman napoja ja monesti myös toimivat sen mukaan. Niiden kanssa voit kuitenkin tehdä melkein mitä vain. Ne rakastavat sinua aivan estoitta (kuten kaikki koirat omistajaansa) ja osaavat olla mitä rauhallisimpia sohvaperunoita sisällä. Niiden kanssa voit harrastaa jälkeä, luolaa, vesiriistaa, viehejuoksua, agilityä ja tottakai käyttää koiraa sen alkuperäisessä tarkoituksessa eli metsästyksessä. Voit ravata näyttelyitä jne.

Me ilmoittauduimme Viivin kanssa juuri Rally-tokon alkeiskurssille… Jospa me vielä joskus kisaamme tottelevaisuudessa, ehkä kuulette meistä vielä… Tai sitten ette 😉