Sekarotuinen koira

Olen sekarotuinen paimenkoira, 25-kiloinen sylinlämmittäjä ja kuolaisten pusujen antaja. Turkkini kiiltää kuin ketulla ja kirsuni saattaa ajoittain aiheuttaa vastaantulijoissa hilpeyttä. Tassuttelen eteenpäin ryhdikkäästi kuin aatelinen, mutta pieni virne suunpielissä. Olen rauhallinen enkä syyttä suotta äänihuuliani käytä. Tykkään nukkumisesta ja olenkin meidän perheen unikeko. Kepit ovat intohimoni, koska niitä voi järsiä, vetää ja juosta heiton perässä. Mottoni on: ”Mitä isompi keppi sen parempi valtikka.”

Kesäisin tykkään polskutella vedessä ja talvella kieriskellä narskuvan lumen pinnalla ottaen samalla aurinkoa. Olen välillä hienohelma. Keväisin steppaan hassusti asfalttia pitkin, koska väistelen lumen alta paljastuvia kakkakasoja. En tykkää riidoista, joten menen useasti väliin tuomaroimalla mielestäni liian rajuja koirakavereiden leikkejä paimenkoiramaisesti. Minulla on riiviö ”pikkusisko”, jota ojennan kokeneemman oikeudella ruotuun ja olen opastanut esimerkillisesti koirakansalaisen tavoille.

Minulla on erinomainen hajuaisti ja huomaan ympäristössä tapahtuvat pienet muutokset nopeasti. Tiedä, milloin omistaja on tulossa kotiin, vaikka hän on vasta saapumassa kerroksia alempana hississä. Löydän myös metsiköstä jänöjussit ja lumen alta vipeltävät päästäiset. Puolustan tarpeen vaatiessa laumaani ja olenpa jopa hätistänyt varkaat tiehensä ovensuusta. Huolehdin, että lauma pysyy yhdessä eikä kukaan eksy lenkeillä muista. Rakastan aivotyöskennellä ja harrastan agilityä omistajan kanssa kepeämielisesti. Kun omistaja tulee kotiin teen tervehdystanssin vispaamalla peppua niin lujaa, etten karvoissani meinaa pysyä. Jos sinulla on herkkuja ja olet niitä minulle valmis antamaan, saat takuulla uuden ystävän 🙂