Koira
Morjens!
Tykkään koirassani siitä että sillä on Kyky muuntautua metsästäjäksi ja kotikoiraksi. Kotona se on leikkisä, viekas, hellyyden ja huomionkipee. Taitava tassuinen poika, joka itsekseen menee ovista ulos ja sisään, mutta ei sulje ovia perässään. Metsässä se on periksiantamaton ja määrätietoinen metsästäjä, joka pyrkii oleen jäniksen pahin painajainen. Viimeksi kun oltiin metsällä niin Panu juoksi itsensä jäniksen perässä niin väsyksiin, että minä jouduin kantaan sen pois metsästä, kun en osannu olla jänistä odottamassa oikeessa kohdassa. Niin periksiantamattomuus tulee siinä esiin, että jos isäntä ei jänistä ammu, sitten ajetaan takaa niin kauan, että se joko eksyttää koiran tai käy niin kuin viimeksi. Oli Lauantaipäivä ja illalla oli teatteriin meno, olin lähtenyt aamulla metsälle Panun kanssa klo 9, ja kotiin pitäisi viimestään mennä klo 18:ta. Sitten noin klo 12:00 Panu sai pupun ajoon, kiersi ja kaarsi peräkanaa, mutta kohdalle en päässyt. Lunta on minullekkin yli puolenreiden ja vaikeeta on kulkea. Kello lähenee 16:30 ja päätän lopettaa ajon. Koiran tutkapannasta loppuu akku joten koiraa pitää etsiä haukun perusteella. kello rupee oleen jo 17:30 ja kotona pitää olla puolentunnin päästä. Ei kuulu koiranhaukkuakaan enään. Huutelen ja ei kuulu mitään, joten kiipeän pienen mäen päälle ja huudan uudelleen. Mäen alta kuuluu vaimea uikutus, siellä on Panu! Mutta onko se kunnossa? Lähden laskeutumaan rinnettä alaspäin ja nään Panun kunnossa,utta väsyneenä. Hädintuskin se jaksaa liikkua syvässälumessa, mutta valittaen tulee minun luokse. Sanon että nyt lähdetään kotiin, mutta koira ei liikahdakkaan. Otan koiran olkapäilleni ja lähden tarpoon umpihangessa kohti autoo, jonne on matkaa noin 500m. Matkasta tule hikinen ja väsyttävä. Pysähtelen noin 50m välein, kun kyllä tommonen reilu 20kg:nen koira rupee painaan syvässälumessa.Selviydyttyäni koiran kanssa autolle katsoin kelloa, ajattelin että kyllä kerkiän kotio ajoissa, jos ajan lievää ylinopeutta. kotio päästyäni ruokin koiran runsaalla lihapata ruualla ja minä kerkisin teatteriin. Siinä oli oikeen ihmisen ja koiran rakkautta, kun toista ei jätetä.
