nan Sonja

Vielä vuosi sitten taistelimme Epelin kanssa lihan syömisestä. Koira ei sitä halunnut, ei millään. Saattoi haistaa nyrpistellen nenäänsä ja hipsiä kiireen vilkkaa pois. Epeli oli aiemmin nirso ihan kaikelle muullekin. Nappula ei kelvannut, oli seassa mitä tahansa herkkua. Se saattoi istua apaattinen ilme kasvoillaan kupin edessä ja tuijottaa ruokaa, muttei tehnyt elettäkään syödäkseen sitä.

Kuitenkin, kun liha tuli paremmin ruokavalioon mukaan, alkoi nappulat maistua paljon, paljon paremmilta! Tätä naureskeltiin ja itkeskeltiin, peto, joka välttelee lihaa viimeiseen asti. Myös ruoansulatus oireili usein ripulina. Koiralla saattoi olla joka viikko ripuli.

Helmi-maaliskuussa 2012 menin viikoksi ystävälleni Epelin kanssa. Vaikka ystävän koirat söivät lihoja, ei se innostanu Epeliä kokeilemaan. Päätettiin aloittaa paasto – Epeli sai vain kuppiin raakaa lihaa. Kolme päivää se kurkkasi kuppiin ja läksi lipettiin. Epelin syömisestä ei tullut mitään, päätettiin ns. pakkosyöttää sille lihaa. Pieni lihanokare suuhun ja sen jälkeen sai nappulan. Työn ja tuskan jälkeen koira söi vähän lihaa, mutta ei sitä kauaa jatkunut.

Kyseisellä ystävällä oli ollessani hänen luonaan viisiviikkoisia pentuja, ystävän narttu oli poksauttanut ne. Kolmen viikon päästä hain yhden narttupennun meille kotiin, tämä oli pelastus Epelille.
Pentunappula oli superhyvää Epelin mielestä ja sain luvan kanssa käydä syömässä pennun jämät, joissa oli myös lihaa! Pikkuhiljaa koira oppi lihan makuun ja nykyään ei voi jättää lihaisia luita sulamaan, kun joku käy ne sieltä hakemassa.

Epeli syö raakaa mielellään, tulee pari tuntia ennen ruoan saamista ilmoittamaan, että hän tahtoo ruokaa nythetitässänäin! Hirven päät, rangat, jalat, sekä sian osat saavat tuon ihan sekaisin. Vatsa ei ole pitkään aikaan ollut ruoan takia kuralla, nirsous lähti, joten kaikki voittivat pennun tultua taloon!