Sekarotuinen koira

Meidän Lilli-koira on aina ollut äärimmäisen perso kaikelle ruoalle. Kuivamuona, purkkiruoka ja kaikki muukin sapuska maistui labradorinnoutajan geeneillä varustetulle Lillille aina noin 5-vuotiaaksi asti, kunnes ”hippiyttään” omistaja sattui lukemaan barffauksesta, ja päätti saman tien kokeilla uutta ruokavaliota Lillille. Vertasipa mokoma vielä kuivamuonavaliota siihen, että ihminen söisi pussinuudeleita koko ikänsä. Uuden ruokavalion kustannukset vanhaan verrattuna karkeasti viikkotasolla laskettuna eivät juuri nousseet, joten minkäänlaisia esteitä raakaruokavaliolle ei ollut, eli tuumasta toimeen vain. Voi tytöt ja pojat, kuinka heikkohermoinen ja pelokas Lillikin ihastui ajatukseen; joka päivä luun koostumuksesta riippuen 5-30min nakertelua ja rentoutumista luunnysän parissa!
Tällä hetkellä lattialla pötköttää terve, hoikka, lihaksikas, hyväkuntoinen ja kiiltäväturkkinen Lilli 10v. Viimeksi vajaa vuosi sitten ohikulkija kysyi, onko kyseessä aivan pentu! Lilli on viiden viime vuoden aikana saanut aamuisin vihannespuuroa, joka huuhdotaan alas auringonkukkaöljyllä ja iltaisin lihoja, luita, kaloja, kanaa, riistaa, mitä nyt omistajalta sattuu milloinkin kaapista löytymään. Kiiltävän turkin, puhtaiden hampaiden ja helposti lihovan, mutta monta vuotta hoikkana pysyneen uuman muutoksen lisäksi uskon Lillin käytösongelmien paranemiseen (koulutuksen lisäksi toki) vaikuttaneen ruokavalion merkittävästi. Aina hätäinenkin koira rentoutuu kummasti ruoan aikana ja monta tuntia sen jälkeen.
Tällä hyväksi havaitulla tiellämme tulemme varmasti jatkamaan hamaan loppuun saakka. Hienoa, että eri valmistajat kuten MUSCH ovat viime vuosina ottaneet asiakseen tarjota monipuolisia ja edullisia barffausvaihtoehtoja jokaiselle! Lilli ihmisineen toivottaa muillekin herkkusuille makoisia muschutteluhetkiä luidensa parissa 😉