Karkeakarvainen kettuterrieri
Tennispallo, se on se mitä Roki himoitsee, ja todennäköisimmin ajattelee, ylipuolet päivästä. Voisin sanoa että toinen puoli päivästä menisi ruuan ajatteluun mutta Roki onkin hieman nirso poika, joten luulen ettei näin ole.
Roki on mitä ihmeellisin persoona, se ei nimittäin ole koira, eikä kyllä kissakaan ja voisin veikata ettei se ihan lampaastakaan menisi (turkin perusteella kyllä) vaan tämä poika onkin joku ihan oma olentonsa. Riehuu kuin koira, haukkuu kuin undulaatti ja nukkuu kuin ihminen.
Rokilla on oma tapansa ”käskyttää” meitä ihmisiä, omistajia, ”alamaisia” tai mitä lie me nyt olemmekaan. Nimittäin jos menet tekemään sen virheen että heität sille pallon, niin saat tehdä sen saman virheen illan aikana tuhat kertaa ennen kuin Roki väsyy, ja se muuten ei väsy ikinä. Jos yrität olla kapinallinen ja et heitä, voit olla varma että tärykalvosi eivät ole ehjät illan jälkeen, Roki nimittäin ”komentaa” niin kimeällä haukku äänellä että välillä luulen sitä vinkuleluksi. Ja tämähän voi siis jatkua koko yön koska Roki ei selvästikkään (pitkän tutkimuksen tuloksena) nuku.
Toinen Rokin erikoinen harrastus on purra, isoveljeään Rikua, palleista. Kyllä, palleista, kun poika hermostuu kun ei saa isoveljeä kiinni vaikka juoksee minkä kintuistaan pääsee, alkaa se tähtäämään kaverin palleihin. Aika brutaali tapa ja käy ihan Rikua sääliksi kun se joutuu juoksemaan peppu maassa ettei toinen vaan napsase niitä irti.
Eli Roki on siis aika lyhytpinnanen koira, mutta ei se ole pelkästään kauhukakara. Roki nimittäin nauttii ”alamaistensa” vieressä nukkumisesta, käyttäen meitä tyynynä ja nukkuen kuin ihminen, selällään ja haarat levällään. Roki tekee myös kummallisia, mutta suloisia, ääniä nukkuessaan. Se huokailee, murahtelee ja joskus kun se näkee unta kuuluu kauhea vikinä ja ”itku”.
Tämä Poika on myös dramaattinen, jos Lassie tehtäisiin uudestaan ja päähahmo olisikin kettuterrieri, niin olisi Roki saanut jo sen roolin. Kun Rokia komentaa tai se pelästyy, tai vaikka vahingossa astut hännän päälle, se aloittaa jumalattoman shown siitä. Se tulee luokse ja lipottaa kielellään kokoajan, korvat takana ja silmät oikein pyöreinä, äiti äiti äiti apua, ja yrittää melkein hypätä syliin. Roki on siis aika pelkuri, vaikka esittääkin kovaa tyyppiä.
Kahdesta koirastani en voi valita kumpaa rakastan enemmän mutta kyllä se Roki on vaan ihana tapaus, en vaihtaisi sitä edes…en voi laittaa tähän mitään koska en minä sitä koskaan vaihtaisi, ei elämä olisi näin kivaa ilman Rokia 🙂
Kettuterrierit ovat mainioita energiapalloja lenkkeilevälle ihmiselle, mutta kokemusta pitää olla koska ne osaavat kyllä olla aika luupäitä koulutuksen suhteen.
