Sekarotuinen koira

Auri on 11 kuukauden ikäinen Karjalankarhukoira sekoitus. Syntymäkoti tällä nätillä tytöllä on kaukana pohjoisessa itä-lapissa, mutta nykyään asutaankin Tampereella. Täällä Tampereella Aurista onkin kasvanut täysin city-kelpoinen koira, joka onnistuu aina ihastuttamaan kanssaihmisiä hyvällä ja hillityllä käytöksellään. Eräskin herrasmies kerran meille linja-autossa tuumasi, että ei yleensä pidä koirista, mutta jokin tässä Aurissa kiehtoo – täytyy olla se kuinka se osaa olla niin rennosti kaikesta väenpaljoudesta huolimatta!

Mutta niinhän se onkin, ja se on minusta rodun parhaimpia puolia ja luulen, että se on periytynyt karhukoira emästä – rauhallisuus siis. Siinä missä emä-koira on selvä, karjalankarhukoira isästä ei ole oikeastaan mitään havaintoa. Arvailtu on käytöksen ja ulkonäön perusteella, että tuo mystinen matkarakastaja saattaisi olla Suomenajokoiran, huskyn ja ehkäpä porokoiran kaltainen hurmuri.

Luoteeltaan Auri on siis rauhallinen, kuten mainittu, mutta koirien kesken neiti on se päälle päsmäri jonka tulisi aina omistaa kaikki ja jolleka kaikki kuuluu. No ei aina, kyllähän se saattaa joskus jonkun kepin toisellekin antaa. Enkä voi kuin kehua Auria sosiaaliseksi, ystävälliseksi, kiltiksi ja helposti koulututettavaksi koiraksi jota en vaihtaisi koskaan toiseen. Paras varpaiden lämmike sohvalla, ja paras lenkkikaveri metsäpolulla – paitsi silloin kun riistavietti kytkeytyy päälle ja valkoinen hännänpää viuhahtaen neiti painelee jäniksen perään. Noh, kerran vaan ja tuli luokse takaisin oikein hienosti.