Tanskandoggi

Varjo on elämäni valo. Hän tuli luokseni yhdeksän viikkoisena kasvattajalta. En tiennyt, että hän oli sisäsiitoksen tulos. Meillä on ollut todella pimeitä hetkiä, kun Varjo on ollut todella kipeä ja usein. Kerran kävi kuoleman porteilla. Onneksi toipui täysin siitä. Se oli verenmyrkytys.

Nyt ei ole pitkään aikaan sairastellut. Onneksi. On ollut todella sopeutuvainen, vaikka ”iskä” onkin vaihtunut muutamaan otteeseen. Eli Varjon elämässä ei ole ollut vain yhtä miestä koskaan. Hän on äitin poika selkeästi. Vatjo on rauhallinen, mutta silti leikkisä ´, kun on sen hetki. Tietää jos ”äitillä” on paha olo ja osaa erittäin hyvin lohduttaa pelkällä olemassaolollaan.

Varjo on hieman kissamainen otus. Kasvoi kolmen kissan kanssa, joten joitain asioita on oppinut kissoilta. 😀 Esimerkiksi puskemisen. Arvostaa kissoja todella paljon ja alistuu heille täysin. Kissat ovat jumalia Varjon silmissä. Vinkuu vähintään kerran päivässä kissalle. Raukka luulee, että kissa tekee sille jotain pahaa.

Varjo on mestarinukkuja ja harjoittelee sitä monta tuntia päivässä. Välillä saa pakkasilla pakottaa lenkille, kun ei poikaa kiinnosta yhtään lähteä kylmään. On sellainen mukavuudenhaluinen otus. Ihana, lempeä, rauhallinen jättiläinen. 🙂