Venäjänvinttikoira
Razu tuli Suomeen kaksi vuotta sitten Venäjältä rescue -yhdistyksen kautta. Poika oli joutunut väärään kotiin, ja se sai viettää päivänsä ja yönsä ulkona ketjussa vailla hoitoa & huomiota, kunnes paikalliset eläinystävät onneksi pelastivat sen. Tullessaan luokseni Razua oli jo hoidettu ja ruokittu Viipurilaisella koiratarhalla, mutta edelleen se oli laiha ja sen turkki oli eloton. Sain myös huomata, että sen vatsa oli jatkuvalla ruikulla. Olin suunnitellut koiran hankintaa pitkään ja hartaasti, ja olin ottanut selvää myös ruokinnasta. Alusta alkaen tuntui, että haluaisin barffata koirani kanssa.
Kaiken lukemani perusteella barffauksen terveysvaikutukset tuntuivat kiistattomilta, ja muutenkin barffaus vaikutti paljon koiraystävällisemmältä kuin tylsät, kuivat nappulat. Ennen kaikkea barffauksessa innosti se, että siinä noudatellaan koiran luonnollista ravintoa. Aloitin kuitenkin nappulalla, sillä rescue-yhdistyksestä suositeltiin aloittamaan sillä ruoalla, johon koira oli tottunut ja siirtymään uuteen ruokavalioon maltillisesti. Laadukkaan nappulankin avulla koiran vatsa rauhoittui hieman, mutta edelleen se oli usein löysänä.
Siirtyessäni sitten vihdoin barffiin tuli toki aluksi pieni pelko siitä, saisiko koira varmasti kaiken tarvitsemansa uudesta ruokavaliosta, mutta olin ottanut asiasta mahdollisimman paljon selvää, ja onneksi tukena oli koiriaan jo pidempään barffauttanut siskoni. Markkinoille oli lisäksi alkanut jo tulla barf-sekoituksia, jossa oli mukana kaikkea koiran tarvitsemaa ja jotka tuntuivat aluksi turvallisilta. Ei ollut epäilystäkään, etteikö barffaus olisi rauhoittanut koiran vatsaa 🙂 Ripulit loppuivat ja ulosteen laatu kaikkiaan oli paaaljon parempi -ja määrä vähäisempi. Tietysti alkuvaiheeseen kuului myös vähän sähellystä ja kokeilua, mutta nyt parin vuoden jälkeen om karttunut sen verran kokemusta, ettei barffaus tunnu lainkaan vaikealta, eikä se mielestäni tule välttämättä laadukkaita nappuloita kalliimmaksikaan.
Aikamoinen purkki- ja purnukka-arsenaali minulla tosin on lisäravinteita, öljyjä jne., mutta ainakin koirastani näkee, että olemme oikealla tiellä. Itse asiassa vasta äskettäin törmäsin erääseen koiranomistajaan, joka oli nähnyt koirani juuri sen tultua Suomeen. Hän muisti ensikohtaamisemme ja ihasteli koiran olevan aivan erinäköinen kuin tuolloin pari vuotta sitten! Myös monet muut ovat sanoneet Razun olevan ulkonäöllisesti kuin eri koira, ja itse olen sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, kuinka hyvää barffaus on tehnyt sen herkälle vatsalle. Vaikka itse kasvissyöjänä ällöän hieman lihan käsittelyä ja toisaalta toivoisin enemmän luomulihaa myös koirien käyttöön, en kuitenkaan vaihtaisi koskaan barffausta muuhun ruokavalioon ja varmasti tulen barffaamaan myös mahdollisten tulevien koirieni kanssa.
Uskon, että myös Razbeg on erittäin tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja ruokavalioonsa 🙂
