Sekarotuinen koira

Hesyn sivuilla oli huono kuva Rinnistä, näytti enemmän pystykorvalta, lyhyeltä koiralta, päätin kuitenkin lähteä katsomaan ”livenä”.
Rakkautta ensi silmäyksellä, se on oikea termi. Rinni ei haukkunut, ei pelännyt, ei uhitellut. Kulki vierellä käytävässä. Ja se silkkinen turkki, ihana toffeen värinen, mustalla satulalla varustettu kaunotar. Silmissä kleopatrameikki, musta ”kajal” jatkuen sivuille. Se oli minun koirani. Heti.
Ensimmäinen metsäretki. Tuleekohan kutsusta? Sitä ennen yhteisiä lenkkejä hihnassa ja toisen oppimista – molemmilla. Rinni tuli, ensimmäisestä hihkaisusta, ihana tyttö! Nyt kolme yhteistä vuotta täynnä, luottamusta, hellyyttä, iloa. Maailman paras koira, kaikkein rakkain – minulle.