Havannankoira Tyytyväinen koiranomistaja
Meidän Simba söi nappuloita 6 kk ikään asti, mutta sitten tuli stoppi. Ruoka maistui todella huonosti ja koira laihtui. Vaikka nappulan sekaan lisäsi mitä hyvää, ei ruokahalu palannut. Meillä oli syötetty aina eläinkaupan laadukkaimpia nappuloita, mutta ne eivät olleet koirasta mieluisia. Vaihdoin nappulamerkin toiseen erittäin kehuttuun tuotteeseen, jossa makua ylistettiin ylivertaiseksi ja nirsollekin maistuvaksi. Sisällysluettelon perusteella se siltä vaikuttikin. Mutta sekään ei koiralle maistunut.
Kiikutin koiran huolesta soikeana eläinlääkäriin, joka on hoitanut koiraa pennusta asti. Hän tutki koiran tarkasti ja sanoi sen olevan tosiaan hoikka, vaikkakaan ei vielä hälyttävässä määrin. Koiralta otettiin verikokeet. Mitään vikaa siitä ei löytynyt. Niinpä eläinlääkäri sanoi kyseessä olevan varsinkin nuorilla uroksilla yllättävän yleisen ruokahaluttomuuden, anoreksian. Eläinlääkäri neuvoi antamaan edelleen nappulaa jollakin herkulla höystettynä, ja jos se ei maistu ruoka pois, ”ei se itseään nälkään tapa ”.
Koetin alkuun toimia niin. Mutta koko ajan murehdin koiran alipainoa ja sitä että sillä ei tuntunut olevan koskaan nälkä. Kasvattaja lohdutti havannankoirilla olevan usein tällaista huonosyömäisyyttä, varsinkin alle kaksivuotiaana. Mutta ajattelin koirani jäävän heikoksi , pahimmassa tapauksessa sairaalloiseksi, kun se kasvuiässä paastoaa niin kovasti. Silloin päätin etten halua tilanteen jatkuvan, vaan etsin ruoan joka todella kelpaa.
Ajattelin etten halua pakottaa koiraa syömään ruokaa joka ei kerran maistu , kuka tietää vaikka se ruoka toisi sille vatsavaivoja tai olisi jotenkin sopimatonta, jonka takia koira ei halua syödä. Mielessä oli myös monet lisäaineet mitä koiran nappuloihin laitetaan. Lisäksi olin kuullut että ulkomailla, varsinkin Kiinassa valmistetut koiran ruoat sisältävät jopa sellaisia aineita mitä niissä ei uskoisi olevan, esimerkiksi teurastettujen eläinten lääkejäämiä.
Luin netistä tietoa barffauksesta. Ja etsin tietoa nimenomaan kotimaisista,turvallisista barf tuotteista. Sitten hankin kevyitä barf ruokia, ihan ensiksi naudanmahaa. Olin lukenut, että naudanmaha tasapainottaa koiran suolistoa ja auttaa ruoansulatusta toimimaan oikein, sen vaikutus on kuulemma saman tapainen kuin maitohappobakteerien.
Nirso koira tykästyi naudanmahaan heti! Se oli ensimmäinen ateria pitkään aikaan kun tuo koira söi oikein hyvällä halulla. Kerrankin jokin oli oikeasti hyvää. Ja kokeiltu oli sitä ennen hyviä säilykkeitä , makkaroita, jopa ihmisten herkkuruokia eikä tämä ollut piitannut edes nakeista, ei suostunut edes maistamaan. Ei edes ostamani kuivaliha ollut kelvannut. Toinen koirani kyllä alkoi lihoa kun se sai syödäkseen kaiken sen mitä ronkeli ei suostunut maistamaankaan. Kaikkeen mitä tarjottiin se oli suhtautunut samoin kuin ihminen, jolle tyrkytetään pilaantunutta ruokaa. Katsonut kuppiin ja kävellyt pois. Koira siis söi pitkinhampain vain sen verran kuin on pakko hengissä pysyäkseen. Mutta naudanmaha alkoi palauttaa koiran ruokahalua selvästi. Alkuun annoin sitä aamuin illoin ja lisäksi kanaa, kana on kevyttä raakaruokiin tottumattomalle.
Barf-aterioiden ansiosta koiran paino alkoi nousta ja huoleni sen syömättömyydestä katosi. Muutos oli aika nopea. Lemmikkiliikkeen pakastealtaasta löytyi monipuolisesti erilaisia barf-tuotteita
ja lähes kaikki niistä katosivat kupista hyvällä halulla. Barf-ruoan sekaan tipautin päivittäin lusikallisen ruokaöljyä ja välillä myös vitamiini-hivenainevalmistetta, toisinaan taas kananmunan keltuaisen, raejuustoa tai muuta terveellistä lisuketta. Huomasin että Vaisto-tuotteissa on se hyvä puoli, että niiden ohella ei muita lisukkeita kuten vitamiinilisiä tarvitse.
Nyt koira täyttää pian vuoden ja sen ruoka muodostuu etupäässä barf-aterioista. Ruokahalu on tervehtynyt niin, että muukin kuin barf-ruoka jo kelpaa. Nappuloita tarjotaan välillä kun barf-ruoka on vähissä ja nekin menevät-ilman lisukkeita! Se on oikeasti ihme, koska vain pari kuukautta sitten nappula oli täysin out. Minusta tuo on osoitus siitä, ettei koira paremman herkun toivossa paastonnut – eihän se ollut saanut paastoamalla muutakaan ruokaa kun en tiennyt mikä sille olisi kelvannut. Aivan selvästi barf-ruoka palautti koiralle ruokahalun ja sai sen elimistön parempaan tasapainoon. Siksi sille kelpaa nyt sekin ruoka mikä ennen ei maistunut.
En aio palata nappularuokintaan, niin tyytyväinen olen kotimaisiin barf-tuotteisiin. Ne pitävät koiran energisenä ja terveenä. Mitään se ei ole sairastanut . Naudanmaha on edelleen se herkku numero yksi. Mutta nyt koira kelpuuttaa jo nakinpalankin herkullisena koulutuspalkkana, pahimpana paastoiluaikana sekään ei tosiaan kelvannut.
Kukaan jolla ei ole ollut anoreksiaa sairastavaa koiraa, ei tiedä sitä huolta,mikä siitä seuraa. Siihen ei pysty lopulta suhtautumaan niin, että jollei syö olkoon ilman! Olen erittäin tyytyväinen siitä että barf-ruokinta auttoi meidät ulos ruokahaluttomuuden noidankehästä. Nyt voimme harrastaa ja liikkua koiran kanssa hyvillä mielin – ilman että tarvitsee miettiä miten paljon kaloreita koira voi kuluttaa, jos se ei syö. Lihava se ei ole vieläkään, mutta normaalipainoinen kyllä. 🙂
