Sekarotuinen koira
”Sinussa yhdistyy kaikki se, miksi sanotaan että koira on ihmisen paras ystävä.”
HOPE – Elämäni koira. Todellinen ystävä. Koira joka on tuonut elämääni iloa niin paljon, ettei sitä voisi sanoin kuvailla. Koira, jolla on todellakin osuva nimi. Hope on tuonut elämäni toivottomiin hetkiin valtavasti toivoa ja tämän hännänheiluttajan avulla on monet itkut kääntynyt naurunpurskahduksiin.
Hope täyttää pian vasta 2 vuotta, mutta näihin vuosiin on mahtunut aivan hirmuisesti sekä hyvää että pahaa. Pentuaika ei ollut tämän tyttösen kanssa todellakaan aina helppoa, se oli raskasta aikaa. Hope sairasteli hirveästi ja eläinlääkärit tulivat meille ehkä liiankin tutuiksi. Mutta vakavammatkin maha-vaivat ja suolistotukokset tuo neiti selätti kyselemättä ja aina palautui omaksi itsekseen.:) Monen monet kerrat osasi kyllä säikäyttää ja menettämisenpelko oli usein läsnä. Kun Hope oli 5 kuukautta vanha, olimme mukavalla mökkireissulla rentoutumassa. Reissu ei päättynyt hyvin, vaan kotiinlähtö tuli viikkoa aikaisemmin koska Hopen häntä jäi pahasti oven väliin. Hännän luusta katkesi pala pois ja hermoa repesi irti niin paljon että hännän amputaatio olisi edessä. Amputaatiokaan ei ollut helppo, vaan siitä seurasi paljon antibioottikuureja ja pitkä toipumisaika. Silti Hope reippaana potilaana selätti kaiken pahan ja nykyään on onnellinen töpöhäntä! Pitkä piiskahäntä vaihtui töpöhäntään mutta se ei ole vauhtia hidastanut.
Vaikka ensimmäinen vuosi Hopen elämässä oli täynnä erilaisia sairasteluja ja paljon meni aikaa eläinlääkärin tutkimuspöydällä ja verikokeissa, niin silti tuosta on tullut aivan upea nuori aikuinen koira. Hope on arjessa hirmuisen helppo koira, se ei kyseenalaista mitä siltä pyytää ja usein minusta tuntuu siltä että lukeeko tuo minun ajatukseni, se nimittäin oikeasti toimii kun ajatus. Hyvänä esimerkkinä on nyt talvisin kun kävelen ulkona varovasti jos on liukasta, niin Hope kävelee vierelläni jokaista askeltani seuraten, pysähtyy samaan aikaan ja kävelytahti on kuin matkittu minulta. Alamäessä tämä toiminta korostuu eniten, silloin itse menenkin eniten varovasti. ”Varovasti, Hope” – pyydän siltä ja tuo tapittaa mun naamaa ja sipsuttaa jaloillaan samaan tahtiin.
Totteleivaisuus on yleisestikin katsottuna hyvällä mallilla, perusasiat sujuvat ja tokoliikkeitäkin olemme tehneet paljon omaksi iloksemme. Tuo koira on täynnä intoa kun jotain lähdetään tekemään! Ei mun tarvitse laittaa kun treeniliivi päälle, niin tuo sanoo katseellaan ”No mennään nyt jo!!!!”.
En joskus tiennyt miten syväksi ihmisen ja koiran luottamus voi kehittyä. Luotan koiraani ja se luottaa minuun. Se tuo minulle iloa, ja minä pyrin antamaan sille kaiken mitä koira tarvitsee ollakseen onnellinen. Tuon luonteista koiraa en olisi osannut edes toivoa. Hopessa on sopivasti semmoista hölmöyttä, ja sen viisaus joskus piiloutuukin tämän ominaisuuden taakse. Mutta löytyy se viisauskin sieltä sitten kun on ”mamia” nauratettu tarpeeksi.;)
Tiedän monia koiranomistajia joiden suusta kuulee lauseen: ”Eihän toi mun koira kuuntele yhtään mitään, menee ihan omia menojaan.” Meillä tuo sanonta ei tosiaankaan pitäisi paikkaansa. Hope voi esimerkiksi istua pitkiäkin aikoja mun vieressä sohvalla kuunnellen mitä sille höpisen. Hyväksi kuuntelijaksi voisin sitä siis myös ehdottomasti sanoa. Päätä kallistellen ja silmiini tuijotellen se kuuntelee jokaisen sanan minkä sanon vaikka ei tietenkään puoliakaan ymmärrä. Jos kukaan muu ei kuuntele mitä sanottavaa mulla on, niin Hope kuuntelee!
Mistä on Hope tehty?
30 kiloa ja 60 cm täyttä iloa ja hölmöyttä.
Rottweilerin ystävällisyyttä.
Unkarinvizslan lempeyttä ja riistaviettiä.
Pieni ripaus myös viisautta.
Uskollisuutta ja vilkkautta.
Niistä kaikesta on Hope tehty. <3
Hope on maailman paras koira, minun elämäni koira, jonka kanssa vietettyjä hetkiä en vaihtaisi mihinkään. Kiitos Hopen kasvattajalle, Pialle tästä upeasta koirasta. Parempaa koiraa en voisi edes toivoa. <3 Toivon että Hopella on edessään vielä monen monta tervettä vuotta!
