Amerikanstaffordshirenterrieri Milah
Mila on pienestä ipanasta lähtien ollut haasteellinen tapaus. Neidin temperamenttisuus,äkkipikaisuus,jääräpäisyys ja määrtietoisuus ovat mukavasti viihdyttäneet sekä vihastuttaneet allekirjoittaneen päiviä reilu kahden vuoden ajan.
Pentuna Mila mursi oikean etutassun uloimman varpaansa riehuessaan pihalla,joka jouduttiin poistamaan,mutta tämäkään pieni tapaturma ei ole neidin vauhtia haitannut. Jossain kohtaa lapsuutta on myös häntään tullut hiusmurtuma,josta tyttö ei ole osoittanut minkäänlaisia merkkejä. Tämä kuvastaa juurikin hyvin Milan luonnetta,periksiantamattomuutta ja ei aina niin tervettä elinvoimaa.
Suurin piirtein vuoden ikäisenä Milalla alkoivat pahat iho-ongelmat. Ensin iho oli kauttaaltaan täynnä pieniä kohoumia,jotka selvästi haittasivat ja kutittivat tyttöä. Jossain kohtaa näpyt muuttuivat märkiviksi ja näppyjen alueelta lähtivät karvat. Myös korvat kutittivat ja keräsivät likaa ja tassuista hoidettiin hiivaa muutamaan otteeseen. Kasvattajan kanssa keskusteltiin ongelmista ja hän suositteli kokeilemaan barff-ruokavaliota. Ennen tätä olin kokeillut siirtyä viljattomiin nappuloihin,joka vähensi kutinaa hieman,muttei lopettanut oireita kokonaan. Kasvattaja epäili Milalla olevan vilja-allergiaa sekä varastopunkki-allergiaa,jota ilmenee kaikissa kuivanappuloissa.
Näistä neuvoista viisastuneena suuntasin lähimpään barff-liikkeseen,jossa myyjä auttoi suunnittelemaan ja laskemaan Milalle oikean päiväannoksen. Ensi alkuun olin hätää kärsimässä,mutta onneksi myyjältä sai tosi paljon infoa erilaisista asioista ja mukaan annetut ohjeet ja valmiiksi lasketut määrät auttoivat itseäni hahmottamaan homman idean paremmin. Lopun viimein barffauksessa kun on vain mielikuvitus rajana.
Milan barffaus ei kuitenkaan lähtenyt liikenteeseen ilman ongelmia. Neiti oli sitä mieltä,että mössöt olivat aivan OUT,eikä suostunut niitä syömään. Lihaisia luita ja kanankauloja olisi sitten mennyt niidenkin edestä. Pikku hiljaa alkoi neiti nöyrtymään ja ruoat alkoivat mennä alas. Hetki meillä kesti, ennen kuin saatiin tasapainoon ruokavalio – välillä oltiin todella löysällä tai sitten todella kovalla. Ilmavaivoja ilmeni alussa tavallista enemmän ja vieläkin tietyt tuotteet saavat neidin haisemaan enemmän mitä yleensä,vaikka amstaffit muutenkin ovat kovia kaasuttelemaan. 🙂
Mikä tärkeintä meidän tapauksessa barffaus hävitti kokonaan Milan iho-ongelmat,eikä korvat ja tassutkaan ole enää haitanneet. Tyttö selvästi nauttii elämästään enemmän,kun terveys on balanssissa. Kuka ei nauttisi. Siitä kutiavasta ja kaljuja läikkiä kauttaaltaan olleesta raukasta on kasvanut kaunis ja hyvässä kunnossa oleva amstaffinarttu.
Vaikka barffaus on kalliimpaa,mitä kuivanappuloilla ruokkiminen,vie enemmän aikaa ja on vaikeampi toteuttaa tienpäällä reissussa,on se silti sen arvoista. Ja aina löytyy vaihtoehtoja erikoistilanteisiin,esimerkiksi kyläilyihin tai koiran mennessä hoitoon. On kuivalihaa,mikä on yksi oiva tapa hoitaa reissun ajan ruokailut,jos ei jaksa mössöjen kanssa säätää. Tärkeintä on,kun näkee koirassaan ne muutokset ja huomaa selvästi koirankin nauttivan olostaan ja elämästään enemmän ja se on palkinnoista suurin ja parhain.
