Kleinspitz

Seppo on pieni kleini-poika, joka meille saapuessaan söi nappulaa. Seppo on pitkän haaveilun toteutuma ja ensimmäinen koirani. Tästä syystä olin jo ennen koiran kotiin saapumista miettinyt paljon sen ruokintaa. Lueskelin tietoa barffauksesta ja ajatus jäi muhimaan.

Koira saapui kotiin penturepussaan mukanaan kaksi säkillistä nappulaa, mitä oli tottunut syömään. Päätin, että syömme nappulat pois ja mietin sitten ruoka-asiaa uudelleen. Seppo kuitenkin söi melko huonosti. Oli päiviä, kun se vain nuuhkaisi kuppiaan, nyrpisti nenäänsä ja poistui paikalta. Seuraavan kerran koira selkeästi söi vaan koska oli nälkä. Ensimmäinen nappulapussi oli kutakuinkin syöty, kun marssin lähimpään liikkeeseen, missä tiesin myytävän Barf-tuotteita.

Liikkeen työntekijällä sattui itsellään olemaan vielä saman rodun edustaja kotonaan ja hän innokkaasti opasti minut alkuun. Sain hurjasti apuja ja neuvoja ruokinnan aloittamiseksi. Tiesin nyt kuinka aloittaa ja minkälaisilla lihoilla. Ostin pienen pakastimeni ruokaa pullolleen ja Seppo oli todella kiinnostunut jäisistä pötkylöistä, joita kotiin toin.

Ensimmäinen ruokinta kerta jännitti. Mitenköhän koirani reagoisi tähän ruokaan? Sopiikohan tämä koiralleni? Ja mitä vielä! Käsittämättömällä vauhdilla kuppi oli tyhjä ja Seppo tuli pyytämään vielä lisää ruokaa!

Koira, joka oli suostunut silloin tällöin syömään nappulansa pakon edessä on nyt poissa. Ruokailu on Sepon päivän kohokohta ja sanaa ruoka käytetään meidän huushollissa nykyään hyvin vähän, sillä se saa Sepon aivan sekaisin! Omistajana syötän rakkaalle perheenjäsenelleni mielummin parasta mahdollista. Raakaravinto on koiralle luonnollista ravintoa ja siitä se selkeästi myös pitää! Koira on iloinen ja eloisa ja uskon näin olevan vielä pitkään. Uskon myös, että ravinto on koiralle terveellisempää, sillä iho-ongelmat joita pennullani oli kaikkosivat ravinnon vaihdon myötä. Olen nähnyt muutoksen koirassani omin silmin enkä rakkaalle karvakorvalleni enää muuta tahdo tarjota!