Shetlanninlammaskoira Saara

Niilo on iloinen ja reipas nuori shelttipoika. Valitettavasti tämän pojan kanssa ollaan jouduttu ravaamaan lääkärissä ihan omiksi tarpeiksi asti. Osasyynä lääkärissä ravaamiseen on ollut se, että Niilolla virtaa riittää ja osa siitä tulee purettua säheltämällä ihan omia 😉

Lääkärissä ravaaminen alkoi viime syksynä jalkavaivoilla. Kävimme mm. poistamassa yhden lohjenneen kynnen. Mukaan saimme kipeän jalan tuppoineen ja antibioottikuurin. Vielä tässä vaiheessa en ajatellut kyseessä olevan mitään sen kummempaa, poika säheltää taas vaan omiaan!!

Noin kuukausi jalka episodin jälkeen alkoi sitten tapahtua! Eräänä viikonloppuna (tietysti viikonloppuna :P) lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Niilo aloitti oksentelun, jota jatkuin kahden tunnin välein koko yön! Aamulla huolestuin toden teolla kun oksennuksen seassa alkoi olemaan verta! Soitto päivystykseen ja menoksi. Kipeänä poika olikin, kun lääkäri hieman kokeili mahaa pääsi koiran suusta tuskainen ulahdus 🙁 Poika nukutettiin ja siitä otettiin röntgenkuvat. Kuvista selvisi, että Niilolla on mahalaukuntulehdus, sekä suolistotulehdus. Syytä tulehdukselle ei kuvista selvinnyt, mutta jotain pihalta napsittusta tai ruoka-allergiasta todennäköisesti on kyse. Mukaan saatiin jälleen kerran antibioottikuuri ja lisäksi myös canikuuria,kipulääkkeitä, sekä pahoinvoinninestolääkettä. Saimme myös helposti sulavaa purkkiruokaa ja tämän lisäksi sai syöttää riisiä.

Antibioottikuurin olessa lopuillaan aloin lisämään ruokaan papanaa aluksi turvotettuna ja sitten turvottamattomana. Oksentelu alkoi jälleen. Päätin kokeilla papanaa, joka oli tarkoitettu herkkävatsaisille koirille, mutta oksentelu vain jatkui. Tästä seuraava askel oli minulle selkeä!! Me aloitetaan barffaaminen tai ainkain kokeillaan sitä!!

Nyt kun olemme hetken kokeilleet barffausta voin ilokseni todeta, että oksentelu on loppunut kokonaan! Lisäksi koira on virkeä ja energiatasot ovat nousseet, mikäli se enää olikaan mahdollista 😀 Lisäksi suun hygienia on parantunut, eikä hengitys enää haise niin kuin ennen barffausta. Turkki on juuri vaihtumassa aikuiskarvaan, mutta pituutta karvaan on tullut lisää barffauksen aloittamisen jälkeen! Innolla odotankin minkälainen tukkajumala koirasta tulee kun oikein päästään vauhtiin 🙂 Näin jälkikäteen olen myös miettinyt olisiko kynsivaivat voineet olla oire jo pidempään vaivanneista mahalaukun ongelmista mm. kalsiumin imeytymis vaikeutena? Mutta se on varmaa että papanoihin emme enää palaa, vaan lihaa sen olla pitää! 🙂